Kiännä!-projektan Kiännösseminuaru I

Päivännouzu-Suomen yliopisto, Jovensuun kampus
Zualu AG 102
Kiännösharjoitukset da Wikipedii-ruadopaja zualois AG214, AG215

PIÄTNIČČY 13.11.2015
10.00–11.00 Seminuaran avavus
11.00–12.30 Luvendo: Kiändäjän ammattikuva (Marja Jänis)
12.30–13.30 Murgin
13.30–15.00 Luvendot: Kiännösprocessu (Päivi Kuusi)
da Kuibo parem karjalakse? Yhtes pättävien terminöin ečos (Natalia Giloeva)
15.00–15.30 Väliaigu
15.30–18.00 Kiännösharjoitukset (Päivi Kuusi da Natalia Giloeva)


SUOVATTU 14.11.2015
9.30–11.00 Luvendo: Kiändämine Karjalas (Marja Jänis)
11.00–11.45 Luvendo: Karjalankieline Wikipedii (Ilja Mošnikov)
11.45–13.00 Murgin
13.00–14.30 Wikipedii-ruadopaja (Ilja Mošnikov)
14.30–15.00 Väliaigu
15.00–17.30 Kiännösharjoitukset (Päivi Kuusi da Natalia Giloeva)

Kul’tuuru muuttujas muailmas

XVI Suomelas-ven’alaine kul’tuurufourumu oli pietty tänä vuon Petroskois, Karjalan tazavallas. Kiännä-projektan tutkijannu minul lykystih puuttuo täh tapahtumah. Korgeitazoine kolmen päivän fourumu keräi yhteh läs 400 suomelastu da ven’alastu edustajua. Fouruman avajazis oli ilo kuulla, gu prezidentutazolgi kahten muan kul’tuuruyhteisruaduo kannatetah. Kaikkih probliemoih kaččomattah suomelas-ugrilaine kul’tuuru da kielet sežo mainittih. Paiči kahtenkeskizii neuvotteluloi fouruman aigua oli pietty seiččie seminuarua, kudamis kačeltih ezimerkikse kanzanperindyö, kirjalližuttu, muuzikkua da matkailuu. Matkailun merkičysty kul’tuuran säilyttämizes oligi korostettu. 

Korgeitazozien paginoin rinnal oli pietty enämbi sadua nevvotteluu. Ičegi omas puoles kävyin Petroskoin yliopistoh, vastavuin Wikipedien aktivistoinke, Karjalan Sivistysseuran edustajienke da Petroskoin kanzallizen muzein ruadajienke. Jälgimäzikse mainitut tahtottas olla yhtevyksis da oldas kiinnostunuot kieliazientundijois. Fouruman kolmandennu päivänny kävyin Priäžän Elämä-etnokul’tuurukeskukseh, Tulemajärven vahnal zavodal, Kinnermäin da Vieljärven kylih. Puutui kaččuo omin silmin, mittuine Karjalan Kielen Kodi on. Ruattu on ylen äijy, ielpäi on vie suurembi ruado. Himoittas, gu kai tavoittehet todevuttas. Matkan hengi oli ylen lämmin. Opimmo omas puoles kannattua karjalan kielen koin toimindua. Kučuingi vieljärveläzii Kiännä-projektan kiännösseminuarah, kuduadu ruvetah tänä vuon pidämäh Jovensuus.

Fourumu on pietty da myö jatkammo omii ruadoloi. Mieles on Nuoren Karjalan tulii aigu. Tahtozin, gu jatkos kul’tuurufourumas enämbi huomivuo kiinnitettäs vähembistökielien probliemoih, kielien nygytilah da elvytykseh, sendäh gu kielet on vältämätöi oza kul’tuurua. Yksi teemuseminuarois vois olla omistettu kielile. Kul’tuuruprojektan rahoitukseh vois hyvin ližätä ”kielipuoli”. Kehoittazin kul’tuurualan ruadajii ezimerkikse luadimah projektoin sivuloi kui virallizil kielil, mugagi vähembistökielil, ezimerkikse karjalakse. Muga kielet tuldas nägyvih, kehityttäs, kiändäjil olis ruaduo. 

Kaikile järjestäjile passibot!

#koneensäätiö #rohkeatekijä #kultforum #2015

Kuvia kielitempauksesta

Kuvia viime perjantain livvinkielisestä tempauksesta on täällä: https://instagram.com/kiannahanke/. 
Joensuun kampuksen Agora-rakennuksessa livvinkieliset käännökset ovat edelleen nähtävissä, alla muutamia esimerkkejä.

Livvinkarjalaa näkyväksi käännöskylttien avulla

Lauantaina 26.9.2015 vietetään Euroopan kielten päivää, joka tarkoituksena on edistää ja tehdä näkyväksi Euroopan monikielisyyttä. Päivästä kerrotaan tarkemmin näillä sivuilla: http://edl.ecml.at/Home/tabid/1455/language/fi-FI/Default.aspx. Euroopassa puhutaan yli kahta sataa kieltä, joista monet ovat pieniä ja usein myös uhanalaisia vähemmistökieliä. Viralliset kielipäivän tapahtuvat keskittyvät usein Euroopan suuriin kieliin ja niiden opiskeluun. Meillä Itä-Suomen yliopistossa halutaan kuitenkin kiinnittää huomiota Euroopan pieniin kieliin.

Tällä kertaa me Itä-Suomen yliopiston humanistisen osaston opettajat ja tutkijat nostamme esiin
livvinkarjalan, joka on yksi Suomessa puhuttavista vähemmistökielistä. Karjala on suomen lähin sukukieli, ja sen ymmärtäminen on suomenkielisille yleensä helpompaa kuin esimerkiksi viron. Karjalan kieli on yliopistossamme erityisasemassa, sillä olemme ainoa suomalainen yliopisto, jossa karjalan kieltä ja kulttuuria voi opiskella sivuaineena.

Perjantaina 25.9.2015 livvinkarjalaa tehdään tunnetuksi kylttikäännöksillä, joita humanistisen osaston kieliaineiden opettajat ja tutkijat ovat ideoineet yliopiston Joensuun kampukselle (tarkemmin sanoen ravintola Auraan, kahvila Vienolaan ja Agora-rakennuksen käytäville). Lisäksi seuraamme tempausta sosiaalisessa mediassa: Twitterissä @Kianna_hanke, Facebookissa https://www.facebook.com/kiannahanke ja Instagramissa @kiannahanke. Käytämme asiatunnisteita #kielipäivä2015 ja #livvinpäivä2015.

Kyltit on kääntänyt UEF:n nuorempi tutkija Natalia Giloeva. Kääntäminen on yksi keino edistää ja ylläpitää monikielisyyttä, ja tempauksella haluamme osoittaa myös kääntämisen merkitystä kielen oppimisessa, ylläpitämisessä ja elvyttämisessä.

Käännöstempauksen järjestävät yhteistyössä Kiännä!-hanke, Kontu-hanke ja Crossling-olkkari. Hankkeita rahoittavat Koneen Säätiö ja Emil Aaltosen Säätiö.

Lisätietoja: yliopistonlehtori Helka Riionheimo, apulaisprofessori Leena Kolehmainen ja apurahatutkija Milla Uusitupa
http://kianna-hanke.blogspot.fi/
https://kontublog.wordpress.com/
https://crosslingolkkari.wordpress.com/
Sähköpostiosoitteet muotoa etunimi.sukunimi@uef.fi

Wikipedii karjalakse - kiändämäl suuri ruado

Elokuun allus minul puutui kävvä Estounieh Wikimedia Eesti -järjestön seminuarah, kuduah tuli muudu suomelas-ugrilastu rahvastu. Piätarkoituksennu oli opastuo terväh da hyvin kirjuttua Wikipedien kirjutuksii omal kielel. Seminuarua piettih jo tostu kerdua. Erähil kielil Wikipedii on jo olemas, ga karjalankieline on vie kesken inkubatoras.
Pidäy sanuo, gu karjalazil on kaksi Wikipediedy - yksi kielitunnuksel KRL, a toine OLO. Internetas ongi olluh jo aijemba paginua sit, gu kerran ei ole karjalazil yhtehisty kirjukieldy, sit on parembi luadie omat Wikipediet jogahizele murdehele. Täh on teknillisty syydy - nämmii tekstoi jällespäi voibi käyttiä toizis Wiki-ohjelmis. Krl-wikipedies huavatah luadie vienankarjalaine, a olo:s - livvinkarjalaine. Gu vai ollou kielel oma kielikoodu (libo tunnus), jogahine voit ruveta luadimah omua tiedosanakirjua - Wikipediedy. Gu Wikipedii karjalakse piäzis inkubatoraspäi, sinne alalleh pidäs ližätä uuttu kirjutustu, kuvua, kohendella jo sie olijoi kirjutuksii. Tämä ruado ei ole moine jygei. Allus voibi kyzyö abuu niilöil, ket jo maltetah kirjuttua. Jällespäi toizien kirjutuksii voijah kohendella toizet Wikipedien käyttäjät. Nygöi Krl-wikipedies on enämbi kirjutustu livvikse, net pidäs siirdiä omah, Olo-wikipedieh.

Seminuaras oli ezitetty Minority translate -programmu, kuduas voibi kiändiä Wikipedien kirjutuksii kieles toizeh. Programman hyvii puolii on se, gu se avuau Wikipedien kirjutuksen kohendettavas tilas da kiännökseh kai merkit tullah automuattizesti. Käyttäjäl pidäy vai kiändiä tekstu omale kielele. Nenga ylen terväh voibi luadie kirjutustu, ezimerkikse suomen libo ven'an kieles karjalakse. Kirjutustu ei pie kiändiä kogonah.

Sygyzyl Kiännä-projektan seminuarois da karjalan kielen kursiloin opastujile tahtozin vältämättäh ezitellä tädä programmua. Wikipedii on ylen tärgei tiijonlähteh, myö kaikin käytämmö sidä. Sidä kauti karjalan kieli tulou enämbäl nägyvih da sen sanasto kehittyy. Sendäh kehoitan teidy kaikkii ruveta kirjuttamah karjalankielizeh Wikipedieh: krl:h - varzinkarjalakse (vienakse, tverikse), a olo:h - livvikse. Allukse voibi lyhyöh kirjuttua libo kiändiä kirjutustu. 2-3 virkehes voibi jo äijy midä sanuo. Minul voibi ainos kyzyö nevvuo. Mil voinnen, avvutan.

#WikiKarjala#Wikipedia#Wikipedii#Karjala#Karjalan_kieli#KoneenSäätiö#Rohkeatekijä#Moshnikov#kirjuta_karjalakse

Linkit:

Olo-wikipedii: https://incubator.wikimedia.org/wiki/Wp/olo/Pi%C3%A4sivu

Krl-wikipedii: https://incubator.wikimedia.org/wiki/Wp/krl/Pi%C3%A4lehyt

Minority Translate -programmas: http://translate.keeleleek.ee/wiki/Main_Page

Kiännä-hanke Itä-Suomen yliopiston mediassa

Yksi karjalan kielen elvyttämisen suurista haasteista on nostaa pieni ja pitkään näkymättömiin painettu karjalan kieli näkyvämmäksi nyky-yhteiskunnassa. Kiännä-hanke pyrkii tähän omalta pieneltä osaltaan. Meidän näkökulmastamme tärkeää on sekin, että karjalan kielen tilanne ja siihen liittyvä tutkimus tulee tunnetuksi tiedeyhteisön keskuudessa. Siksi olemme iloisia siitä, että tänä keväänä Kiännä! ja sen sisarhanke Kontu ovat päässeet muutamaan otteeseen esille oma yliopistomme eli Itä-Suomen yliopiston tiedotuksessa. Natalia Giloevaa on haastateltu yliopiston Saima-lehteen, aiheena karjalan kielen asema ja karjalankieliset uutiset (lehti luettavissa täältä: http://www2.uef.fi/saimalehti/saima215/mobile/index.html). Helka Riionheimon ja Leena Kolehmaisen jutustelua voi puolestaan lukea yliopiston englanninkielisestä Bulletin-lehdestä (luettavissa täältä: http://www2.uef.fi/bulletins/1-15/mobile/index.html).

Iloksemme karjalan kieli on ollut muuten näkyvillä mediassa, ja Sunnuntaisuomalainen-liite julkaisi äskettäin näyttävän jutun aiheesta. Kaikki tämä on tarpeen, koska edelleen moni suomalainen ei tiedä karjalan kielen olemassaolosta eikä siitä, millaiseen ahdinkoon karjalan kieli on Suomessa ajettu.

Kiännä! ja Kontu esittäytyivät

Kiännä!- ja Kontu-hankkeet osallistuivat huhtikuun alkupuolella Helsingissä pidettyyn Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen symposiumiin, josta Ilja Moshnikov jo kertoikin omia kokemuksiaan tässä blogissa. Hankkeet tekivät yhteisen posteriesitelmän eli seinälle kiinnitettävän julisteen. (Posterin voi ladata pdf-muodossa täältä.)

Symposiumin teemana olivat kääntämisen ja tulkkauksen yhteisöt, ja tämä aihe antoi paljon mietittävää karjalan kielen näkökulmasta. Symposiumissa oli selvimmin esillä kääntäminen niin sanottujen suurten kielten välillä, jolloin kielet ovat elinvoimaisia, niillä ilmestyy runsaasti monenlaista kirjallisuutta ja asiatekstejä ja kääntäjillä on käytettävissä monenlaisia apuvälineitä. Meidän hankkeittemme näkökulma kääntämisestä pienelle uhanalaiselle kielelle oli selvästi sivussa käännöstieteen tutkimuksen valtavirrasta. Symposium osoitti selvästi, että Kiännä!- ja Kontu-hankkeiden tekemälle tutkimukselle on tarvetta käännöstieteen kentällä.

Karjalaksi kääntävä on aivan erilaisessa tilanteessa kuin vaikkapa englannista suomentava tai venäjästä ruotsintava kääntäjä. Karjalaksi kääntävä ei voi kääntää ammatikseen, vaan kääntäminen tapahtuu pääasiassa muun työn ohessa ja usein myös vapaaehtoispohjalta. Kääntämisen apuvälineitä kuten käännösohjelmia tai sähköisiä sanakirjoja ei ole olemassa joko lainkaan tai ei ainakaan yhtä runsaasti. Karjalan kielen kirjoitettu historia on lyhyt ja kirjakielen kehittäminen on edelleen meneillään, ja käytännössä jokainen kääntäjä osallistuu karjalan kielen sanastotyöhön, uusien ilmausten luomiseen ja kielen normien muodostamiseen tai vahvistamiseen.

Toisaalta pienuus on myös voimavara: karjalankielisten kirjoittajien ja karjalaksi kääntävien joukko on pieni ja tekijät tuntevat toisensa, joten käännöskysymyksistä voi neuvotella muiden kielen tuntijoiden kanssa. Lisäksi karjalaksi kääntävät ovat usein kieliaktivisteja, joiden omakohtaisen päämääränä on pitää karjalan kieli elävänä ja myös nyky-yhteiskuntaan soveltuvana kielimuotona.

Eräs symposiumin esitelmistä käsitteli suomenkielistä Petroskoissa ilmestyvää Karjalan Sanomat -lehteä (Jukka Mäkisalo, Hannu Kemppanen & Anna Saikonen). Tutkimuksessa oli verrattu Karjalan Sanomien venäjästä suomeksi käännettyjä tekstejä saman lehden suoraan suomeksi kirjoitettuihin juttuihin sekä suomalaiseen sanomalehti Karjalaiseen. Yksi kiinnostava tutkimustulos oli se, että Karjalan Sanomien käännöstekstien sanasto oli monipuolisempaa kuin suomeksi kirjoitettujen lehtitekstien. Tämä viittaa tutkijoiden mukaan siihen, että kääntäminen voi rikastaa sellaista vähemmiöstökieltä, jolla ei ole muuten paljon käyttömahdollisuuksia. Petroskoin suomi on juuri tällaisessa tilanteessa, sillä sitä ei Venäjän Karjalassa enää paljon kuulla puhuttuna kielenä.

Samalla tavoin kääntäminen voi olla kielen rikkautta ja elinvoimaa lisäävä tekijä myös karjalan kielen elvytystyössä. Kiännä!-hankkeessa on jo tähän mennessä saatu nähdä, että Ylen uutisten kääntäminen suomeksi vaatii välillä sanastotyötä, kun suomalaisen yhteiskunnan sanastoa sovitetaan karjalan kieleen. Välillä kääntäjä joutuu myös luomaan uudissanoja, usein neuvotellen asiasta muiden karjalankielisten kanssa. Uutisten käännöksistä ja kääntämisestä saamme varmasti kuulla myöhemmin lisää tässä blogissa.

Midä kiändämizel voibi pellastua?

Kiännä-tutkimusprojektan tutkijannu minul puutui kävvä 10–11. sulakuudu Kiändämizen tutkimuksen simpoziumah. Tänä vuon simpoziumu järjestettih Helsingis da on merkittävy, gu tulien vuon kiändämizen tutkijat, opastajat, opastujat da alal ruadajat kiändäjät kerävytäh Jovensuuh. Uskon, gu Kiännä-projektu silloi ezittäy omii enzimäzii tutkimustuloksii da suavutuksii. Meijän piäruavonnu on kačella juuri karjalakse kiändämisty. Iče oman tutkimuksen aihiennu on karjalan kielen käyttyö internetas da yksi nägökulmis on juuri karjalakse kiändämine, sendäh simpoziumah lähtemine oli aijankohtaine.

Enzimäzekse, jo hätken enne tädä matkua, olen miettinyh, ongo karjalan kieles vastinehtu suomen sanoile 'tulkki' da 'tulkkaus'. Sen verran harvah pagizemmo suullizes kiändämizes karjalan kieleh liittyjen, ga ei ni juohtu mieleh, ongo karjalas omua vastinehtu, vikse ei ole. Gu tullou midä ajatustu mieleh, tänne kommentoih voibi kirjuttua. Minun tiedämäl sana 'tulkki' on germuanistu alguperiä da se tuli suomen kieleh ruočin kielen kauti. Viros da pohjassaames on samua alguperiä olijat sanat: 'tolk' da 'dulku'. Vikse ven'an verbi 'толковать' sežo liittyy sih kandah. Ollougo muga, gu tämä germuanine vaikutus ei yldynyh karjalassah, karjalan kieles ei ole omua vastinehtu da pidäy paista vai suullizes kiändämizes da kiändäjis.

Simpoziumal kuundelin äijy ezitelmiä kui kirjallizes mugai suullizes kiändämizes. Nägyy, gu kiändämizen tutkimus on kehitynnyh tiijonala. Kaikis syväindyliikuttai oli, onnuako, enzimäine plenuaruezitelmy, kuduas kanadalaine Lori Thicke saneli Kiändäjät ilmai rajoi -yhtistykses (Translators without borders). Yhtistykseh kuulujat kiändäjät ilmai palkua luajitah kiännöksii da omal ruavol autetah hiäs olijua rahvastu, ezimerkikse gumanitarizen avun yhtevykses. Ei vois uskuo, ga kiändämine toven voi pellastua hengen: vierahal kielel kirjutettu tiedo (ezimerkikse, kui pidäy juvva rohtuloi) hädätilandehes olijale rahvahale ainos pidäy kiändiä heijän omah kieleh. Järjestö ruadau enimyölleh Afrikas, ga i toizis kohtis sežo, kus vai on roinnuhes midä pahua kataklizmua libo kulgutaudiloi. Yhtelläh mones toizes ezitelmäs kuulin, gu kiändämine voi pellastua da pellastau hädätilandehes olijua kieldygi.

Toizes plenuaruezitelmäs professoru Kaisa Koskinen pagizi monikielizis rahvahankeskizes kiännöstoimindas. Meile puaksuh ei tule mieleh, min verran argielaijas meile pidäy kiändiä tieduo kieles toizeh. Kiändämine korostuu nygyaigazes elokses, da se on kehittymäs eri puolih. Ammattillizen kiännöstoimindan rinnal on ainos olluh ei-ammattillinegi. Minun mieles, pienien kielien yhtevykses juuri tämä ei-ammattilline kiändämine korostuu: kieliaktivistat, opastajat, toimittajat da äijät muut ollah kiändäjät. Kiändämizen ližäkse joudaval aigua, ezimerkikse, pienel kielel pagizijal puaksuh pidäy eččie mittumuatahto sanua, kudamua häi ei tiijä omal kielel libo kudamua omal kielel ei vie ole. Sit ei ole nimidä pahua, sanasto on aiven kehittymäs da kielenkäyttäjät iče kehitetäh da keksitähgi uuzii sanoi. Tämä korostau sidä, gu kiännettylöil tekstoil on suuri arvo: paiči pättävän sanan eččimisty tekstu pidäy olla selgei da ellendettävy. Kiännökset autetah kielen kehittämisty.

#KoneenSäätiö#Rohkeatekijä  

Yle uudizet karjalakse: ylen hyvä!

Päivännouzu-Suomen yliopistos 27.3.2015 pietys seminuaras, kuduan nimi oli ”Kiännä da elvytä. Kiändämine pienien kielien da kul’tuuroin vastavundas” minun ezitelmän teemannu oli ”Yle uudizet karjalakse: ylen hyvä!” Valličin aihien nimekse juuri moizen sendäh, gu ylen täs voibi ellendiä kahteh luaduh: Yle:n hyvä da ylen ’oikein’ hyvä. Mindäh Ylen hyvä!? Sendäh gu olen suannuh äijän pozitiivistu työndyö (suom. palautetta). Sendäh gu uudizet on otettu vastah ylen hyvin. Täs erähät mielipidehet da toivomukset, kuduat toistutah äijäs työnnös:

·         Nämmii uudizii jo hätken vuotettih

·         Uudizet muamankielel ollah tärgiet

·         Nygöi pidäs suaja tv-uudizet karjalakse

·         Hyvä olis suaja radivoh dai tv:h karjalankielisty pagizutteluu

Yle uudizii karjalakse kuunnellah da lugietah suomelazetgi, kel ei ole karjalazii juurii. Sugukieldy voibi ellendiä! – nenga kirjutti yksi suomelaine erähän kirjutuksen kommentas. Muga se ongi! Hyvä vai on tiediä karjalan da suomen kielien riskisanat, kuduat vietäh haireheh. Täs erähät niilöis oman kontekstanke:

suom. Moni voitti jännityksensä

karj. Äijät voitettih oma särižys

suom. Hän lupasi

karj. Häi uskaldi

 

suom. 3D-tekniikalla valmistetut silmälasit

karj. 3D-tehniekal varustetut očkat

Yle uudizet karjalakse roitah kiändämäl. Suan Ylelpäi valmehet uudizet da kiännän net karjalakse. Kiändämine on tärgei dielo pienen kielen elvyttämizes da vie tärgiembi – sen kehittämizes. Nygyaigahizien uudizien kiändämine karjalakse ozuttau kielen rikkahuttu da vägie: kai voibi kiändiä karjalakse, ei pie rajoittuo nimittumih tiettylöih aihieloih. Karjalan kielen sanasto on bohattu. Se nägyy ezimerkikse kielen sinounimois:

rikas – bohattu

kirju – kniigu

järjestiä – organizuija

Puaksuh duumaičen kiändäjes, mittustu sinounimua käytän. Konzu sanastu ei lövvy, otan laihinakse suomen libo ven’an kielespäi. Muga tuldih karjalan kieleh suomen kielespäi sanat rakendelmu da puutaloikorteli. Nämmä sanat ollah lainattu karjalan kielen siändölöin mugah, mugavutettu kieleh. Ližäkse samastu kandua olijua sanua on jo karjalan kieles, ei vai olluh juuri nämmii sanoi. Moine laihinakse otandu ei olluh liijakse vaigei. Vaigiembi oli piättiä, otammogo karjalan kieleh sanan bändi. Sih näh kyzyin jo muuzikkuspecialistua, Santtu Karhuu. Häi ezmäi juohatti sanan joukkoveh, ga kontekstan tiijustettuu sanoi, gu bändi täs on parembi. Sit jo jällespäi Natalja Sinitskajalpäi kuulin tärgiet sanat: ”Bändin jyttyzet sanat pidäy ottua kieleh vältämättäh, sendäh gu net ollah nygyaigahizet, niidy tietäh nuoret, kudamis rippuu kielen tulevažus.”

 

Käännä ja elvytä! Kääntäminen pienten kielten ja kulttuurien kohtaamisessa 27.3.2015

Perjantaina 27.3.2015 Kiännä!- ja Kontu-hankkeet järjestivät yhteisen avausseminaarin, jossa esittäytyi myös kolmas tänä vuonna aloittanut Itä-Suomen tutkimushanke Vertaileva karjalan kielen kielioppi. Olimme suunnitelleet seminaaria varten melko monipuolisen ohjelman, jossa hankkeiden tutkijat kertoivat omista tutkimusaiheistaan ja lisäksi kaksi kutsuttua vierasta toi mukaan uudenlaisia näkökulmia. Seminaarissa oli mukavasti kuulijoita, parhaimmillaan yli neljäkymmentä. Olimme erityisen ilahtuneita siitä, että yleisön joukossa oli myös karjalaisyhteisön jäseniä.

Seminaarin alussa Kiännä! ja Kontu esittäytyivät yhteen limittyvinä sisarhankkeina. Kontu on tutkimushanke, jossa tarkastellaan kääntämistä toistaiseksi melko tuntemattomana kielikontaktina. Näkökulma on vahvasti vähemmistökielissä ja siinä, miten kääntämällä voidaan sekä dokumentoida ja säilyttää kieltä että edistää uhanalaisen kielen elvyttämistä. Kontun tutkimuksessa on karjalan kielen lisäksi kohteena muitakin vähemmistökieliä. Kiännä! puolestaan Kontun käytännönläheisempi ja karjalaan keskittyvä sisarhanke, jossa hankkeessamme annetaan kääntäjäkoulutusta ja tuotetaan käännöksiä. Kiännä!-hankkeen tutkijat tekevät läheistä yhteistyötä Kontun kanssa.

Ensimmäinen kutsuvieras Kaarina Pitkänen-Heikkilä (Helsinki) piti mielenkiintoisen esitelmän, jossa hän käsitteli suomen kirjakielen kehitystä 1800-luvulla ja toi esiin erityisesti suomentajien roolia tässä työssä. Esillä olivat myös termikysymykset ja se, millä tavoin ja millaisen keskustelun kautta Suomessa vakiinnutettiin erilaista erikoisalan termistöä (esimerkiksi eläinlajien nimityksiä). Suomen kirjakielen kehitys antaa vertailukohdan karjalan kielen nykytilanteelle, jossa keskustellaan myös yhteisen kirjakielen tarpeesta. Suomenkielisten termien luominen puolestaan rinnastuu siihen sanastotyöhön, jota kaikki karjalan kielen käyttäjät nykyisin tekevät, kun heidän tarvitsemiaan sanoja ei vielä ole karjalan kielessä olemassa.

 

Esitelmän jälkeen ohjelmassa olivat karjalankieliset aamupäiväjamit, kun vieraaksemme saapui Kiviveneh-yhtye. Ryhmä esitti karjalankielistä musiikkia, ja koska osa lauluista oli käännöksiä, Timoi Munne kertoi myös siitä, millä tavoin laulujen käännökset olivat syntyneet. Yksi esityksistä oli ”Kotiseudulle Pohjois-Karjalaan”, josta Timoi Munne ja Santtu Karhu olivat tehneet karjalankielisen version. Yhtye sai vauhdikkaalla esiintymisellään yleisön mukaansa, ja voimme siis lämpimästi suositella Kivivenehtä kaikille kuuntelijoille!

Toinen kutsuvieras oli Natalia Sinitskaja Petroskoista, ja hän kertoi omista kokemuksistaan Muumi-kirjojen kääntäjänä. Tähän mennessä on ilmestynyt jo viisi Muumi-käännöstä, ja ne ovat herättäneet runsaasti huomiota. Esitelmässä käytiin läpi myös kääntämisen aikana tehtyjä ratkaisuja ja vertailtiin esimerkiksi hahmojen nimiä suomen-, ruotsin-, venäjän- ja karjalankielisissä Muumi-kirjoissa. Hauskana yksityiskohtana jäi mieleen se, että kun kääntäessä tulee vastaan ongelma, Natalia tekee samoin kuin monet muutenkin elämässään: kysyy neuvoa äidiltään. Hänen äitinsä on karjalan kielen puhuja, ja Natalia myös testaa käännöstensä ymmärrettävyyden lukemalla ne ensin äidille. (Muumien kiinnostavuudesta Suomessa mainittakoon esimerkkinä se, että kun hankkeistamme tehtiin pieni juttu Itä-Suomen yliopiston sivuille, toimittaja halusi kuvaan nimenomaan Muumit.)

Kutsuvieraiden jälkeen ohjelmassa siirryttiin hankkeiden omiin tutkimusaiheisiin. Riikka Iso-Ahola kertoi siitä, millaisia kaunokirjallisia tekstejä on julkaistu karjalankielisessä lehdistössä ja keitä on ollut kääntämässä näitä tekstejä. Hanna Lantto puhui baskin kielen elvytysprosessin edistysaskeleista ja haasteista, ja hänen esitelmänsä herätti monenlaisia ajatuksia kuulijoissa, jotka vertasivat baskin tilannetta karjalan kielen elvytystyöhön. Huolimatta eri maasta ja erilaisesta historiallisesta tilanteesta kielen elvytyksessä oli samanlaisia piirteitä, ja elvytystyössä oli törmätty samanlaisiin haasteisiin ja kipeisiin kohtiin. Natalia Giloeva jakoi ensimmäisiä kokemuksiaan karjalankielisten uutisten kääntämisestä ja niistä kommenteista, joita uutisten alkaminen on verkkokeskusteluissa kirvoittanut. Ilja Moshnikov esitteli suunnittelemaansa tutkimusta, jossa käsitellään karjalan kielen uusia esiintymisympäristöjä eli verkkosivuja ja sosiaalista mediaa. Lopuksi Lea Siilin kertoi Vertaileva karjalan kielioppi -hankkeesta, jonka tavoitteena on koota yhteen kaikki karjalan kielimuotoja koskeva kieliopillinen kuvaus.

Seminaarin päätteeksi käytiin yhteiskeskustelu, joka osoitti, että päivän anti oli herättänyt monenlaisia ajatuksia ja mielipiteitä. Päivä oli ainakin meille järjestäjille myönteinen kokemus, ja toivomme, että sillä oli annettavaa myös yleisölle. Järjestämme tulevaisuudessakin samanlaisia kaikille avoimia tapahtumia. Ja blogissa palaamme myöhemmin ainakin osaan seminaarissa esitellyistä aiheista - pysykää kuulolla!

Blogivieras: Maria Kähäri kertoo, miten hän kääntää lastenkirjoja karjalaksi omille lapsilleen

Ku himoitannou joudoaijal ruveta midätah tekstua kiändämäh, ga arbailou täydynöygo sih neruo, sit voibi ottua mintah ihan pikkarazien lapsien kirjan. Pikkarazien lapsien kirjua on kebjei kiändiä, net kirjat eihäi olla pitkät, syväindöt enimyölleh argieloksen dieluo, eigo niilöin tekstu ole jygiedy. Onhäi net kirjutettu pikkarazile lapsile. Pitkembät tekstat da kirjat ollah, nu - pitkembät. Runuo kiändiä pidäy jo enämbi duumaija, ei vaiku alguperäzen tekstan syväindyö, ga ritmuagi. Da pajoloi kiändäjes vie enämbi on ruaduo, ku tekstu pädis yhteh vie muuzikanke. Ga ihan pikkarazien lapsien kirjois on mostu, kudamas on vaiku vähäine sivuu, da vähäine sanua yhtel sivul. 

Minä olen erähii vahnoi lapsien kirjoi kiändänyh omah käyttöh liimuamal karjalankielizen tekstan suomenkielizen tekstan piäle. Nenga olen suanuh kirjua omile lapsile luvettavakse. Ei voi sanuo, ku ei olis midä ottua: vahnoi lapsien kirjoi huogiel suau ostua čöndžöibazariloil da kirjastotgi puaksuh myvväh vahnua kirjua. Segi hyödy nämii kiändäjes on: hyvin nägöy kui parenou oma kielinero. Ku kaččonen nämii omah käyttöh kiännettylöin lapsien kirjoin tekstoi vuozil 2009, 2011 da 2015, ei voi olla nägemättäh kui on kehittynyh minun kielinero, hos viegi tiettäväine kohendettavua on. Putin ilmah piästettylöi kirjoi enne painandua lugietah da kohendetah äijy kerdua, ga nämis ičenluajittulois puutuu tekstu terväh panna sivuloile. Sit onnuako niilöih jiäy nägövih se tovellizembi kielinero. Jälgimäine nämis minun kiännettylöis on kirju päiväzeh näh. Perehen pienimäine jo kyzelöy sidä lugemah, sanou "päi". 

(Maria Kähäri 24.3.2015)

Yllä Maria Kähäri kertoo, että lastenkirjoja kääntämällä voi kehittää omaa karjalan kielen taitoaan. Lastenkirjoissa tekstit ovat lyhyitä ja siksi helpompia käännettäväksi verattuna vaikkapa pitkiin teksteihin tai runoihin ja lauluihin. Samalla jokainen voi tuottaa omiin tarpeisiinsa kirjallisuutta, jota voi lukea lapsille ja tukea heidän karjalan kieltään. Kielen elvytyksessähän kaikkein tärkeintä on välittää uhanalainen kieli uusille puhujasukupolville.

Aiemmin Maria on Vkontakten Kiännä-foorumilla esitellyt, millaisia nämä omatekoiset käännökset ovat (http://vk.com/club87209388?w=wall-87209388_17%2Fall). Karjalankielisen tekstin voi vaikkapa teipata suomenkielisen (tai muunkielisen) tekstin päälle, tai jos on tilaa, karjalankielisen käännöksen voi kirjoittaa kirjan sivuille alkuperäisen tekstin viereen. Ja sitten vain lukemaan perheen pienimille!

Refleksiivuverbit vai refleksiivutaivutus?

Terveh teile!
Karjalan kieli on suomen lähin sugukieli, ga eruo kielien välil yhtelläh on äijy. Ezimerkikse karjalan kieles on nengomii verbilöi, kudualoil voibi olla refleksiivine taivutus. Niilöi sanotah äijis kielioppilois (ezim. Markianovan kielioppilois) refleksiivuverbilöikse, ga ei kaikil nämmis verbilöis ole refleksiivumerkičysty. Koufeidu juvves Marian ruadopertis rubeimmo kerran Millanke, Hennanke da Marianke kiändämäh erähii moizii verbilöi suomekse. Moine luvettelo puutui silloi luadie (kirjutan sit jälletykses, mittuzes myö mustoitimmo nämmä verbit da kirjutimmo iče):

atkaloijakseh, igävöijäkseh – ikävöidä (paljon)
pestäkseh – peseytyä
ottuakseh – ottaa, tarttua (töihin: ottuakseh ruadoh), ottautua
humaloijakseh – olla putki päällä
juvvakseh – 1. juoda humalaan, 2. juoda riittävästi
syvväkseh – 1. syödä itsensä ähkyyn, 2. syödä riittävästi
kaččuokseh (ezim. zirkaloh) – katsoa itseään (esim. peilistä)
kačahtuakseh - katsastaa
siduokseh – 1. sitoutua, 2. sitoa itsensä
laškistellakseh – laiskotella
uravoijakseh, bluaznuijakseh – hullutella

Uudizii karjalakse

27.2.2015 on historiallinen päivä karjalan kielelle Suomessa, sillä tänään Yle Pohjois-Karjala aloittaa viikoittaiset karjalankieliset uutislähetykset. Tästä uutisesta iloitsevat tietysti kaikki karjalan äidinkieliset puhujat, ja karjalan kieltä opiskelleet ja opiskelevat ihmiset, mutta myös me muut, joille pienen lähisukukielemme kohtalo on tärkeä asia. Uutiset tulevat perjantaisin klo 13.45 ja uusinta samana päivän klo 17.45. Uutisia voi kuunnella nettiradiosta, ja lisäksi uutiset arkistoidaan. Karjalankielisten uutisten taustalla on vuosien työ, jota on tehnyt erityisesti Karjalan Kielen Seura. Uutiset toteutetaankin Yle Pohjois-Karjalan ja KKS:n yhteistyönä.

Myös Kiännä!-hankkeella on linkki uutisiin, sillä hankkeessa työskentelevä Natalia Giloeva (karjalaisittain Hiloin Natoi) kääntää ja lukee karjalankieliset uutiset. Hankkeelle karjalankieliset uutiset ovat kiinnostava asia, sillä uutiset toteutetaan kääntämällä suomenkielisiä Ylen uutistekstejä karjalaksi. Kun uutisten alku sattuu samaan aikaan hankkeen alkamisen kanssa, voimme seurata aitiopaikalta tätä historiallista vaihetta.

Kiännä!-hankkeen kannalta uutiset ovat monella tavalla kiinnosta tarkastelukohde. Käännöstieteelliselle tutkimukselle uutisten kääntämisestä saatava tieto tarjoaa arvokkaan ja kiinnostavan tutkimuskohteen: millaista on kääntäminen pienelle, uhanalaiselle kielelle? Mistä kääntäjä etsii tietoa tai millaisia ratkaisuja hän tekee silloin, kun lähtötekstissä on jokin sana, jolle ei ole vielä olemassa karjalankielistä vastinetta? Karjalan elvytystyössä uutiset ovat puolestaan tärkeä askel eteenpäin. Ne tuovat karjalan kieltä näkyville ja myös suomenkielisen yleisön tietoon, ja ne osoittavat, että karjalaksi voidaan puhua ja kirjoittaa kaikenlaisista nykyelämän asioista.

Karjalankielisistä uutisista ja niiden kääntämisestä kuulette varmasti myöhemmin lisää tässä blogissa Natoin kertomana.

Tverissäkin käännetään

Tverin alueella Venäjän federaatiossa asuu edelleen joukko karjalaisia, joiden esi-isät muuttivat itään Käkisalmen Karjalasta 1600-luvulla. Karjalan kieli on säilynyt Tverissä nykypäivään saakka, mutta tällä hetkellä kieli on samanlaisessa uhanalaisessa tilanteessa kuin muuallakin. Tverissä puhuttava karjalan kieli kuuluu varsinaiskarjalan etelämurteisiin, mutta siihen on kehittynyt neljän sadan vuoden aikana myös omia piirteitä. Lisää tietoa Tverin karjalaisista voi saada vaikkapa Tverinkarjalaisten ystävät ry:n sivuilta (http://www.tverinkarjala.fi/Tveri.html). Karjalan kielen eri muodoista antaa yleiskuvat Kotimaisten kielten keskuksen seuraava sivu: http://www.kotus.fi/murteet/suomen_sukukielet/karjalan_kielet.

Joensuun yliopistolla kuultiin eilen ja tänään kaksi kiinnostavaa vierailuluentoa, kun Ljudmila Gromova kertoi karjalan kielen tilanteesta Tverin alueella ja esitteli myös tverinkarjalaksi ilmeistyneitä julkaisuja. Luentojen aikana tuli selvästi esille se, millä tavoin kääntäminen on ollut mukana kirjakielen kehittämisen eri vaiheissa. Jo 1800-luvun alussa käännettiin Matteuksen evankeliumi karjalaksi. 1930-luvulle sijoittui Neuvostoliiton aikainen kirjakielen kehittämisvaihe, jolloin karjalaksi käännettiin poliittisia tekstejä mutta myös venäläistä korkeakirjallisuutta. Tämä kausi jäi kuitenkin poliittisten suunnanmuutosten vuoksi lyhyeksi, ja karjalan kielen kirjallinen käyttö tyrehtyi vuosikymmenten ajaksi. (Tästä karjalan kielen vaiheesta voi lukea tarkemmin Esa Anttikosken lisensiaatintutkimuksesta: http://reocities.com/athens/4280/lisuri6.html.)

Uudelleen tverinkarjalaa on ruvettu kirjoittamaan karjalan kielen elvytysprosessin myötä vuodesta 1989 lähtien. Nykyisessä elvytystyössäkin kääntäminen on mukana monella tavalla. Tverinkarjalaksi on mm. julkaistu suomenkielisten lastenkirjojen käännöksiä ja osia Raamatusta. Lisäksi on julkaistu useita kaksikielisiä teoksia, joissa kielipareina ovat suomi ja tverinkarjala tai venäjä ja tverinkarjala, ja näiden kirjoittamiseen on epäilemättä sisältynyt kääntämistä suuntaan tai toiseen.  Tverissä ilmestyy myös kaksikielinen (karjala ja venäjä) sanomalehti Karielan Šana, jossa julkaistut tekstit ovat osaksi käännöksiä.

Tverinkarjalaisten tilanne osoittaa omalta osaltaan sen, että kääntämisellä on tärkeä merkitys sekä kirjakielen kehittämisessä että kielen nykyaikaisessa elvytystyössä. Kääntäjien tekemä työ on todella arvokasta.