perjantai 24. huhtikuuta 2015

Kiännä! ja Kontu esittäytyivät

Kiännä!- ja Kontu-hankkeet osallistuivat huhtikuun alkupuolella Helsingissä pidettyyn Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen symposiumiin, josta Ilja Moshnikov jo kertoikin omia kokemuksiaan tässä blogissa. Hankkeet tekivät yhteisen posteriesitelmän eli seinälle kiinnitettävän julisteen. (Posterin voi ladata pdf-muodossa täältä.)

Symposiumin teemana olivat kääntämisen ja tulkkauksen yhteisöt, ja tämä aihe antoi paljon mietittävää karjalan kielen näkökulmasta. Symposiumissa oli selvimmin esillä kääntäminen niin sanottujen suurten kielten välillä, jolloin kielet ovat elinvoimaisia, niillä ilmestyy runsaasti monenlaista kirjallisuutta ja asiatekstejä ja kääntäjillä on käytettävissä monenlaisia apuvälineitä. Meidän hankkeittemme näkökulma kääntämisestä pienelle uhanalaiselle kielelle oli selvästi sivussa käännöstieteen tutkimuksen valtavirrasta. Symposium osoitti selvästi, että Kiännä!- ja Kontu-hankkeiden tekemälle tutkimukselle on tarvetta käännöstieteen kentällä.

Karjalaksi kääntävä on aivan erilaisessa tilanteessa kuin vaikkapa englannista suomentava tai venäjästä ruotsintava kääntäjä. Karjalaksi kääntävä ei voi kääntää ammatikseen, vaan kääntäminen tapahtuu pääasiassa muun työn ohessa ja usein myös vapaaehtoispohjalta. Kääntämisen apuvälineitä kuten käännösohjelmia tai sähköisiä sanakirjoja ei ole olemassa joko lainkaan tai ei ainakaan yhtä runsaasti. Karjalan kielen kirjoitettu historia on lyhyt ja kirjakielen kehittäminen on edelleen meneillään, ja käytännössä jokainen kääntäjä osallistuu karjalan kielen sanastotyöhön, uusien ilmausten luomiseen ja kielen normien muodostamiseen tai vahvistamiseen.

Toisaalta pienuus on myös voimavara: karjalankielisten kirjoittajien ja karjalaksi kääntävien joukko on pieni ja tekijät tuntevat toisensa, joten käännöskysymyksistä voi neuvotella muiden kielen tuntijoiden kanssa. Lisäksi karjalaksi kääntävät ovat usein kieliaktivisteja, joiden omakohtaisen päämääränä on pitää karjalan kieli elävänä ja myös nyky-yhteiskuntaan soveltuvana kielimuotona.

Eräs symposiumin esitelmistä käsitteli suomenkielistä Petroskoissa ilmestyvää Karjalan Sanomat -lehteä (Jukka Mäkisalo, Hannu Kemppanen & Anna Saikonen). Tutkimuksessa oli verrattu Karjalan Sanomien venäjästä suomeksi käännettyjä tekstejä saman lehden suoraan suomeksi kirjoitettuihin juttuihin sekä suomalaiseen sanomalehti Karjalaiseen. Yksi kiinnostava tutkimustulos oli se, että Karjalan Sanomien käännöstekstien sanasto oli monipuolisempaa kuin suomeksi kirjoitettujen lehtitekstien. Tämä viittaa tutkijoiden mukaan siihen, että kääntäminen voi rikastaa sellaista vähemmiöstökieltä, jolla ei ole muuten paljon käyttömahdollisuuksia. Petroskoin suomi on juuri tällaisessa tilanteessa, sillä sitä ei Venäjän Karjalassa enää paljon kuulla puhuttuna kielenä.
Samalla tavoin kääntäminen voi olla kielen rikkautta ja elinvoimaa lisäävä tekijä myös karjalan kielen elvytystyössä. Kiännä!-hankkeessa on jo tähän mennessä saatu nähdä, että Ylen uutisten kääntäminen suomeksi vaatii välillä sanastotyötä, kun suomalaisen yhteiskunnan sanastoa sovitetaan karjalan kieleen. Välillä kääntäjä joutuu myös luomaan uudissanoja, usein neuvotellen asiasta muiden karjalankielisten kanssa. Uutisten käännöksistä ja kääntämisestä saamme varmasti kuulla myöhemmin lisää tässä blogissa.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti