lauantai 6. lokakuuta 2018

Muumipeigoi ja Uppo-Nalle

Lauantaina käännösseminaarissa istuttiin auringonpaisteessa. Tiivis työskentely käynnistyi Päivi Kuusen luennolla, joka esitteli ensinnäkin käännösprosessia ja toiseksi kaunokirjallisuuden kääntämisen erityispiirteitä. Oman käännösprosessin pohtiminen ja sen näkyväksi tekeminen on seminaarien käännöskoulutuksen keskeisiä tavoitteita. Opiskelijat kirjoittavat käännöskommentin eli eräänlaisen työselosteen omasta käännösprosessistaan ja lukevat ja kommentoivat toistensa työselosteita. Jos kääntäjä ”vain kääntää”, hän ei ole kovin tietoinen omista työskentelytavoistaan ja hänen on vaikea kehittää työtään. Kun hän oppii pohtimaan omia käännösratkaisujaan, hän pystyy myös kehittämään omaa toimintaansa. Tämä on keskeinen asia myös yliopistotasoisessa ammattikääntäjien koulutuksessa.

Päivi puhui myös kääntämisen ”näennäisestä helppoudesta”. Varsinkin ne ihmiset, joilla ei itsellään ole käännöskokemusta, usein ajattelevat kääntämisen olevan helppoa: kääntäjä osaa jotain toista kieltä ja sitten hän ”vain kääntää”. Helppouden vaikutelma on kuitenkin vain näennäinen, sillä käännös ei koskaan synny ”itsestään” vaan vaatii kääntäjältä paljon pohdintaa ja valintoja. Ja kun käännetään karjalan kaltaiselle uhanalaiselle kielelle, kääntäjän työprosessi on paljon vaativampi ja vie paljon enemmän aikaa kuin isomman kielen kääntäjän työ.

Käännösprosessi on Kiännä!-hankkeessa myös tärkeä tutkimuskohde. Monet osallistujat ovat antaneet luvan käyttää omia käännöskommenttejaan tutkimuksessa, ja niistä on hankkeen myötä kertynyt ainutlaatuinen tutkimusaineisto. Kääntäjän käännösprosessi on – Päivi Kuusen metaforaa käyttääkseni – eräänlainen musta laatikko, jota emme voi ulkopuolelta havainnoida. Kirjoitettu käännöskommentti tuo osan mustan laatikon sisällöstä tutkijoiden ulottuville. Tähän mennessä olemme analysoineet ensimmäisen seminaarin käännöskommenttiaineistoa, ja se on osoittanut, että pienelle uhanalaiselle kielelle kääntämisessä kääntäjän työprosessit ovat monesti erilaiset kuin suurten kielten kääntäjien.

Kun meiltä on kyselty käännösseminaarista esimerkiksi tiedotusvälineiden haastattelussa, usein toistunut kysymys on ollut, mille karjalalle tai karjaloille kääntämistä me opetamme. Olemme aina selittäneet, että tällaisella kurssilla ei opeteta tietyille karjalan murteille kääntämistä vaan yleisiä kääntämisen periaatteita kuten oman käännösprosessin tarkkailua. Siksi samassa seminaarissa voi olla eri karjaloiden puhujia ja jopa eri kielen (vepsän) puhujia. Meidän opetuksemme ei tunne kieli- tai murrerajoja.

Luennon aikana keskustelua herättivät Päivin esittelemät kotouttamisen ja vieraannuttamisen käsitteet. Onko niin, että jos karjalainen kohtaa tekstin, joka kuulostaa vieraalta eikä ole ”omua čomua”, hän pettyy ja jättää tekstin sikseen? Vieraannuttaminen voi pahimmillaan kirjaimellisesti vieraannuttaa lukijan kokonaan. Toisaalta kun uhanalaista kieltä kehitetään, se otetaan käyttöön uusilla alueilla ja uudenlaisissa teksteissä. Anne Kareninan karjalankielinen käännös on hyvin erilainen kuin kylissä elävä puhuttu karjala. Kielen kehittäminen vaatii paljon myös kielen käyttäjiltä ja lukijoilta: heidän on harjoiteltava uudenlaisia tapoja käyttää karjalaa.



Päivän toisen luennon piti Natalia Sinitskaja, joka kertoi muumikirjojen kääntämisestä. Hän korosti muun muassa kääntämisen yhteisöllisyyttä: muumikirjojenkin kääntämisessä on tarvittu apujoukkoja, joista joku voi auttaa karjalankielisten sanojen kanssa tai oikolukea tekstiä, ja joku taas auttaa vertaamaan käännöstä ruotsinkieliseen alkuteokseen. Natalian kääntämistä muumikirjoista on julkaistu jo 7, yksi on tulossa ja yksi vielä kääntämättä. Muumit eivät olleet entuudestaan tuttuja Natalialle, mutta työnsä myötä hän nyt kokee, että muumit ovat hänen omia lapsiaan.

Ensimmäisten muumikirjojen kääntämisessä Natalialla olivat käytössä suomen- ja venäjänkieliset muumikäännökset, mutta sitten hän jätti pois venäjänkielisen version, koska se tuntui vaikuttavan liikaa hänen käännösprosessiinsa. Toisaalta hän tietoisesti varoo myös sitä, ettei karjalan kieleen tulisi turhaa suomen kielen vaikutusta. Tällaisessa tilanteessa pienen karjalan kielen kääntäjät toimivat, kun he ovat yhdessä suunnassa venäjän ja toisessa suomen kielen varjossa.
Natalia kertoi myös eräästä työtavasta, jonka voi vinkkinä esittää muillekin kääntäjille. Hän pitää omaa ”sanakirjaa”, johon hän jatkuvasti kerää sanoja, jotka joko pälkähtävät päähän tai tulevat muissa yhteyksissä vastaan. Sillä tavoin hän laajentaa kääntämiseen käytettävissä olevaa sanavarastoa. Koko Kiännä-hankkeen toiminnan ajan on ollut selvää, että karjalaksi kääntävän ensimmäinen ja suurin haaste on sanaston riittämättömyys. Sanojen kerääminen on yksi tapa pyrkiä ratkaisemaan sanastohaasteita.


Iltapäivän harjoituksissa tartuttiin vielä konkreettisesti kaunokirjallisuuden kääntämisen. Tehtävänä oli kääntää ryhmissä karjalaksi tai vepsäksi katkelma Uppo-Nalle-kirjasta. Tärkeä osa harjoitusta oli tehdä muistiinpanoja kääntämisen ongelmakohdista, jotka herättivät ryhmässä keskustelua. Millaisia vaihtoehtoja pohdittiin, mihin ratkaisuun päädyttiin ja miksi? Lopuksi ohjeistettiin lukemaan käännös ääneen – ääneen lukeminen tuo usein esiin käännöksen ongelmakohtia, jotka muuten jäisivät huomaamatta.

Ryhmien piti pohtia myös sitä, millaisen laajan käännösstrategian he valitsivat. Kun kyse oli lastenkirjasta, kaikki ryhmät pyrkivät kotouttavaan käännökseen. Alkuperäisessä tekstissä käsitellään ristiäisiä, ja se herätti paljon keskustelua: karjalais-ortodoksisessa perinteessä lapsen kastetilaisuus on erilainen kuin suomalais-luterilaisessa, ja syntymäpäivän ja myös nimipäivän käsitteet ovat erilaiset. Puhuttiin myös siitä, pitäisikö nimi Uppo-Nalle kääntää karjalaksi – todettiin, että nimen kääntämisessä on oltava varovainen ja käännettäessä pitäisi ottaa selvää siitä, millainen tausta nimellä on kirjailijan teoksissa.

Lopuksi osallistujat saivat ohjeet ”kotitehtävään”: heidän on valittava itselleen lyhyenkö kaunokirjallinen teksti, kääntää se karjalaksi ja kirjoittaa käännösprosessia selostava käännöskommentti. Lisäksi jokaisen täytyy lukea jonkun toisen kirjoittama käännös ja käännöskommentti ja antaa niistä vertaispalautetta.

perjantai 5. lokakuuta 2018

Käännösseminaari II alkoi taas

On perjantaiaamu ja luentosali on täynnä väkeä. Käymme läpi esittäytymiskierrosta: jokainen kertoo omasta karjalan tai vepsän kieleen liittyvästä taustastaan. On vienankarjalaisia, eteläkarjalaisia, livvinkarjalaisia, vepsäläisiä. Jollakulla on myös lyydiläisiä juuria. Osa on kielen opiskelijoita, osa äidinkielisiä puhujia. Ikähaitari ulottuu nuorista opiskelijoista eläkeikäisiin. Monet ovat (tai ovat olleet) karjalan kielen ammattilaisia kuten opettajia, toimittajia ja tutkijoita. Ja koko tämä joukko on kokoontunut aloittamaan Kiännä-hankkeen viimeistä käännösseminaaria. Edessä on mielenkiintoinen ja antoisa talvi, kun tämä joukko yhdessä toimii karjalan ja vepsän kielten hyväksi.

Meille järjestäjille tämä seminaari tuntuu aivan erityiseltä. Opetuksen ja osallistujien matkojen järjestäminen vaatii aina paljon taustatyötä, ja lähiopetuspäivät ovat hyvin intensiivisiä. Tällä kertaa lisäsävyjä tuo pieni haikeus: neljä vuotta on mennyt todella nopeasti, ja nyt olemme viimeisen seminaarin äärellä. Toisaalta olemme myös ylpeitä siitä, mitä hankkeemme on saanut tähän mennessä aikaan. Neljä vuotta sitten ensimmäisen seminaarin järjestäminen tuntui melkein mahdottomalta tehtävältä, johon tarttuminen vaati uskallusta. Näiden vuosien aikana mahdottomasta onkin tullut rutiinia: olemme luoneet toimintatavat, joiden avulla voidaan antaa vähemmistökielelle kääntämisen koulutusta. Meillä on jo hyvä käsitys siitä, mitä haasteita on edessä ja millaisia kohokohtia on odotettavissa.

*******

Perjantain ensimmäinen luento käsitteli karjalaksi käännetyn kirjallisuuden historiaa. Itä-Suomen yliopiston tohtoriopiskelija Riikka Iso-Ahola on tehnyt suuren ja arvokkaan työn kootessaan monista eri lähteistä kokonaiskuvaa siitä, mitä karjalaksi on tähän mennessä käännetty. Käännöstyötä on tehty vuosikymmenten ajan kahdessa maassa ja julkaisuja on olemassa, mutta niistä ei ole olemassa yhteistä luetteloa. Kaikkea olemassa olevaa ei yhden tutkijan ole mahdollista saada koottua, mutta suuri osa sirpaleista on kuitenkin saatu yhteen. Riikan tutkimus antaa yleiskuvan karjalankielisestä käännöskirjallisuudesta, ja sitä voidaan käyttää hyväksi, kun pohditaan, mitä karjalaksi pitäisi tulevaisuudessa kääntää. Tähän mennessä käännöksiä on tehty lähinnä suomesta ja venäjästä, mutta ehkä tulevaisuudessa voidaan käännettäväksi valita myös muunkielisiä teoksia. Lisäksi tutkimus osoittaa, että selvästi eniten käännöksiä on tehty livvinkarjalaksi, joten lisää käännöstoimintaa tarvittaisiin muiden karjaloiden piirissä.

Luennon yhteydessä keskusteltiin myös karjalankielisen julkaisutoiminnan vaikeuksista, johon on pitkälti ollut syynä rahoituksen puute. Lisäksi todettiin, että karjalaksi julkaistujen tekstien takana voi olla myös ”näkymätöntä” käännöstyötä: esimerkiksi suomenkarjalainen saattaa kirjoittaa tekstin ensin suomeksi ja kääntää sen sitten itse karjalaksi. Kaikkea mitä on käännetty, ei välttämättä ole edes julkaistu, sillä esimerkiksi näytelmiä on käännetty ensisijaisesti esitettäväksi, ei julkaistavaksi. (Tässä yhteydessä Kiännä!-hanke kiittää Valentina Saburovaa kirjasta Uhtuon katrilli, jossa hänen vienankarjalaksi kääntämiään näytelmiä!)


Susanna Tavi piti perjantaina luennon, joka esitteli Kotimaisten kielten keskuksen toimittaman laajan Karjalan kielen sanakirjan käyttöä. Kirja on ilmestynyt paperisena versiona 1968–2005 kuutena osana ja verkkoversiona 2009. Aineiston keruu sanakirjaa varten alkoi jo 1800-luvun lopulle saakka ja jatkui jossain määrin 1950-luvulle saakka. Sanastoa on kerätty kiertelemällä karjalalaiskylissä. Sanakirja edustaa siten vanhaa, puhuttua karjalan kieltä ja sen eri murteita. Se ei siis sisällä nykysanastoa eikä noudata nykyisten kirjakielten ortografiaa. Se on kuitenkin karjalan kielen käyttäjien aarreaitta, joka verkkoversiona sisältää 88 575 hakusanaa, joista on myös käyttöesimerkkejä eri puolilta Karjalaa. Sanakirja on avoimessa verkossa kaikkien käytettävissä. Keskustelussa kävi ilmi, että karjalan kielen parissa työskentelevälle verkkosanakirja on päivittäinen työkalu, joka kulkee mobikassa (matkapuhelimessa) mukana vaikka sieniretkellä.

Karjalan kielen sanakirjan esittely: https://www.kotus.fi/sanakirjat/karjalan_kielen_sanakirja
Suora linkki verkkosanakirjaan: https://www.kotus.fi/sanakirjat/karjalan_kielen_sanakirja
Pertti Virtarannan kirjoittama johdanto: http://kaino.kotus.fi/kks/johdanto/kks_johdanto.php

Susanna esitteli myös sana-artikkelin käsitteen: sana-artikkeli tarkoittaa yhden hakusanan takana olevaa tietoa eli sanan merkitystä, kielioppitietoa ja käyttöesimerkkejä. Karjalan kielen sanakirjan hakusanat ovat vienankarjalaisessa muodossa, ja mahdolliset tarkkeet eli erikoismerkit on hakusanoista jätetty pois. Sanakirjan käyttö vaatii sen vuoksi vähän opettelua, mutta hakusanojen merkintäperiaatteet on selostettu sanakirjassa tarkasti: http://kaino.kotus.fi/kks/johdanto/kks_johdanto.php?p=ohjeet10

Keskustelua heräsi esimerkiksi karjalan sanastoeroista: varsinaiskarjalan ja livvinkarjalan čoma on tverinkarjalassa šoma, ja vienankarjalan kirjakielessä čoma tarkoittaa kaunista ja šoma siroa. Tällaisessa keskustelussa Karjalan kielen sanakirja voi olla suurena apuna, ja čoman eri muotoja ja merkityksiä (vanhoissa karjalan murteissa) voi katsoa verkkosanakirjasta: http://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=ts%CC%8Coma. (Tämä keskustelu osoittaa seminaarien aikana usein toistuneen ilmiön: eniten keskustelua herättävät nimenomaan yksittäiset sanat ja niiden merkitys ja käyttötavat. Sanat ovat lähinnä kielenpuhujan sydäntä.)

Luennon lopuksi keskusteltiin yhteisesti siitä, miten Karjalan kielen sanakirjaa voisi hyödyntää kääntäjän työssä. Sanakirjatyössä eli uudissanojen luomisessa voidaan hyödyntää verkkosanakirjaa, etsiä sopivia sanoja ja tarkistaa niiden levikin eli sen, esiintyvätkö ne esimerkiksi vienankarjalaisella kielialueella.


Päivän päätteeksi tultiin tuttuun tapaan tietokoneluokkaan, jossa harjoiteltiin Susannan johdolla käytännössä Karjalan kielen sanakirjan verkkoliittymän käyttöä. Blogin lukijat voivat itsekin kokeilla näitä hakutehtäviä:

a. Etsi kaikki Jyskyjärvellä esiintyvät substantiivit: montako yhteensä?
b. Etsi kaikki Nekkula-Riipuskalassa esiintyvät konjunktiot: montako yhteensä?
c. Selvitä, mitä monikollinen käyttö kielioppitietoa-kohdassa tarkoittaa.
d. Montako hakusanaa, jotka ovat interjektioita, KKS:ssa on?
e. Anna viisi esimerkkiä loitsuissa esiintyvistä adjektiiveista (=hakusana)!


*******

On perjantai-ilta, ja takana on jälleen kerran pitkä mutta mielenkiintoinen päivä. Ulkona on satanut tänään räntää ja sosiaalinen media on täynnä kuvia ensilumesta. Me emme ole tainneet edes muistaa katsoa ikkunasta ulos. Ja huomenna on uusi seminaaripäivä.














keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Kändajan tark rad da kudamidä muudugi – Karjalan kiännösseminuaras on roinnuh karjalan da vepsän kiännösseminuaru

Hos meijän Päivännouzu-Suomen yliopiston Jovensuun kampuksel piettäviä kiännösseminuarua sanoimmogi allus karjalan kiännösseminuarakse, ga mennyt vuvves algajen se on olluh jo karjalan da vepsän kiännösseminuaru. Nenga rodih sendäh, gu seminuarah yhtyi kaksi vepsälästy inehmisty Petroskoilpäi. Hyö ollah Kodima-lehten toimittajat Maria Filatova da Galina Baburova. Egläi kirjuttelimmo Galinanke tulien ligakuun seminuaran dielolois. Yhteltiedy kyzyin hänel, tahtottasgo hyö panna seminuaran programman Kodima-lehteh. Programman jo valmehekse oli kiändänyh vepsäkse Petroskoin valdivonyliopiston vepsän kielen opastai Olga Žukova. Sit Galina sanoigi, gu tämän kuun lehteh jo ei ehtitä, ga muite hyö ollah kiännösseminuarah näh kirjutettu mulloi joga seminuarukerran jälles. (Sanakse, seminuarua oli kolme.) Tädä myö pahakse mielekse emmo ole tiedänyh. Ga parembihäi myöhä, migu nikonzu! Järgiezeh kyzyin Galinal niilöi kirjutuksii da täs net kuvazinnu. Lugekkua vepsäkse, kudai on karjalan da enne kaikkie livvinkarjalan lähäine sugukieli! On meijän kielis äijy yhtehisty dai eroittajuagi kohtastu. Ga kai net ozutetah kielien rikkahuttu da omaluadužuttu. Vepsän kieli on pieni varavonalaine kieli, ga se on kehitynnyh jälgivuozien aigua äijälgi. Nämmä kirjutukset hyvin tovestetah tämän dielon.



torstai 23. elokuuta 2018

Kutsu hankkeen viimeiseen käännösseminaariin lukuvuonna 2018-2019

Kiännösseminuaru II - Kiännöšseminari II - Kiännösseminuara II

Huom! Seminaarin osallistujat voivat tänä vuonna hakea matka-apurahaa. Lue lisää täältä: https://kianna-hanke.blogspot.com/p/matka-apurahat-2018-2019.html

 *******
Tule opastumah kiändämäh karjalakse!
Mittuine on kiändäjän ruado? Ken, kui, midä da konzu on kiändänyh karjalakse? Da midä pidäs karjalakse kiändiä? Mittustu kirjalližuttu karjalakse kiännetäh? Kui kiännöstiedo opastau kaunehkirjalližuon kiändämizeh? Kuspäi kiändäi suau tieduo, konzu vastah tulou tundematoi sana? Tahtozitgo kiändiä Wikipediedu karjalakse?

Tule kuundelemah nämmis da toizis kyzymyksis Päivännouzu-Suomen yliopiston karjalan kiändämizen opastusseminuarah. Opastuksen järjestäy Kiännä!-projektu, kuduadu rahoittau Konehen Fondu (Koneen Säätiö). Tämä on projektan jälgimäine kiännösseminuaru!

Ližätieduo suat Kiännä!-projektan verkosivuloil http://kianna-hanke.blogspot.fi/

Kiännösseminuaru II (5 op)
Opastusmuvvot: Luvendot da harjaitukset. Vuitti harjaituksis voibi suorittua verko-opastuksennu.

Seminuaru pietäh Päivännouzu-Suomen yliopiston Jovensuun kampuksel Agora-rakendukses

Opastuspäivät: piätteniččy–suovattu 5.–6.10.2018, piätteniččy–suovattu 18.–19.01.2019, piätteniččy–suovattu 29.–30.03.2019

Syväindö: Seminuaras tuttavutah kaunehkirjalližuon kiändämizen perustehih da tutkimukseh sego karjalan kiändämizen histourieh da karjalan kielen kaunehkirjallizen kiändämizen eričyskyzymyksih. Sen ližäkse seminuaras kačellah kaunehkirjallizeh kiändämizeh kuulujua projektumaltamistu. Kiännösharjaituksikse opastui kiändäy kaunehkirjallistu tekstua da kirjuttau omas kiännösprocesas kiännöskommentan sego arvostelou da kommentiiruiččou toizien opastujien kiännöksii.

Enzimäzen seminuarukerran programmas on luvenduo kiännösruavon histouries (Riikka Iso-Ahola), karjalan kielen sanakirjas (Susanna Tavi), opastukses kaunehkirjalližuon kiändämizeh (Päivi Kuusi) da Muumi-kniigoin karjalakse kiändämizes (Natalia Sinitskaja). Luvendoloin ližäkse roih harjoitustu da ruandua Wikipedii-pajas.

Opastajat: Päivännouzu-Suomen da Helsingin yliopiston kiännöstiijon da karjalan kielen azientundijat sego tulijat luvendonlugijat

Opastuskielet: vuitti opastukses roih suomekse da vuitti karjalakse.

Kohtehjoukko: Seminuaru pädöy kaikile karjalan kieles kiinnostunnuzile, ga harjoituksien luadimizeh pidäy olla karjalan kielen maltuo. Päijäh kai karjalan kielimuvvot! Gu ollet jo kiändänyh karjalakse, tule sanelemah omis kogemuksis karjalan kielen kiändäjänny! Seminuarah voit ottua ozua sitgi, hos et ni olle suoritannuh kiännösseminuarua I. Kogo seminuaran suoritannuot suajah omas ozanotandas tovestuksen, ga seminuarah voibi sežo tulla vaigu kuundelemah.

Ilmoittai nenga: Kiännösseminuarah II voibi ilmoittuakseh sähköpoštači projektan koorginuattorale Natalia Giloevale adressih natalia.giloeva@uef.fi. 7.9.2019 sah. Päivännouzu-Suomen yliopiston opastujat voijah ilmoittuakseh WebOodan kauti.

*******

Tule opaštumah kiäntämäh karjalakši!

Mimmoni on kiäntäjän ruato? Ken, kuin, mitä ta konša on kiäntän karjalakši? Ta mitä pitäis karjalakši kiäntyä? Mimmoista kirjallisutta karjalakši kiännetäh? Kuin kiännöštieto opaštau kaunokirjallisuon kiäntämiseh? Mistä kiäntäjä šuau tietuo, konša vaštah tulou tuntematoin šana? Tahtositko kiäntyä Wikipedijua karjalakši?

Tule tiijuštamah näitä ta toisie as’s’oja Päivännoušu-Šuomen yliopiston karjalan kiäntämisen opaššušseminarih. Opaššukšen järještäy Kiännä!-projekti, kumpaista rahottau Konehen Fonda (Koneen Säätiö). Tämä on projektin jälkimmäini kiännöšseminari!

Lisätietuo šuat Kiännä!-projektin verkkošivuloilta  http://kianna-hanke.blogspot.fi/

Kiännöšseminari II (5 op)
Opaššušmuuvvot: Luvennot ta harjotukšet. Ošan harjotukšista voipi šuorittua verkko-opaššukšena.

Seminari pietäh Päivännoušu-Šuomen yliopiston Jovenšuun kampuksella Agora-rakennukšešša.

Opaššušpäivät: piätinččä–šuovatta 5.–6.10.2018, piätinččä–šuovatta 18.–19.01.2019, piätinččä–šuovatta 29.–30.03.2019.

Šiämyštä: Seminarissa tuttavuššutah kaunokirjallisuon kiäntämisen perustehih ta tutkimukšeh šekä karjalan kiäntämisen historijah ta karjalan kielen kaunokirjallisen kiäntämisen erikoiskyšymykših. Šen lisäkši seminarissa kačellah kaunokirjalliseh kiäntämiseh kuulujua projektimahtamista. Kiännöšharjotukšiksi opaštuja kiäntäy kaunokirjallista tekstie ta kirjuttau omašta kiännösprocessašta kiännöškommentin šekä arvoštelou ta kommentiiruiččou toisien opaštujien kiännökšie.

Enšimmäisen seminarikerran programmašša on luventoja kiännöšruavon historijašta (Riikka Iso-Ahola), karjalan kielen šanakirjašta (Susanna Tavi), opaššukšešta kaunokirjallisuon kiäntämiseh (Päivi Kuusi) ta Muumi-kirjojen karjalakši kiäntämiseštä (Natalia Sinitskaja). Luventojen lisäkši tulou harjotušta ta ruantua Wikipedija-pajašša.

Opaštajat: Päivännoušu-Šuomen ta Helsinkin yliopiston kiännöštiijon ta karjalan kielen asientuntijat šekä tulijat luvennonpitäjät.

Opaššuškielet: oša opaššukšešta tulou šuomekši ta oša karjalakši.

Kohtehjoukko: Seminari pätöy kaikilla karjalan kieleštä kiinnoštunehilla, ka harjotukšien luatimini vuatiu karjalan kielen malttamista. Kaikki karjalan kielimuuvvot ollah pätijät! Kun ollet jo kiäntän mitä karjalakši, tule šanelomah omista kokemukšista karjalan kielen kiäntäjänä! Seminarih voit ottua ošua, hoš et ni olle šuorittan kiännöšseminarie I. Koko seminarin šuorittanuot šuahah omašta ošanotannašta tovissukšen, ka seminarih voipi niisi tulla vain kuuntelomah.

Ilmottauvu näin: Kiännöšseminarih II voipi ilmottautuo šähköpoštilla projektin koordinattorilla Natalia Giloevalla adressih natalia.giloeva@uef.fi. 7.9.2019 šuahen. Päivännoušu-Šuomen yliopiston opaštujat voijah ilmottautuo WebOodin kautti.

*******

Tule opastumah kiändämäh karjalaksi!

Mimmoine on kiändäjän ruado? Ken, kuin, midä da konza on kiändän karjalaksi? Da midä pidäis karjalaksi kiändiä? Mimmoista kirjallizutta karjalaksi kiännetäh? Kuin kiännöstiedo opastau kaunokirjallizuon kiändämizeh? Mistä kiändäjä suau tieduo, konza vastah tulou tundematoin sana? Tahtozitgo kiändiä Wikipediedä karjalaksi?

Tule kuundelemah näistä da toizista kyzymyksistä Päivännouzu-Suomen yliopisson karjalan kiändämizen opassusseminuarah. Opassannan järjestäy Kiännä!-projekta, kumbaista rahottau Konehen Fonda (Koneen Säätiö). Tämä on projektan jälgimäne kiännösseminuara!

Lizätieduo suat Kiännä!-projektan verkkosivuloilda http://kianna-hanke.blogspot.fi/

Kiännösseminuara II (5 op)

Opassandamuuvot: Luvennot da harjotukset. Ozan harjotuksista voibi suorittua verkko-opassuksena.

Seminuara pietäh Päivännouzu-Suomen yliopisson Jovensuun kampuksella Agora-rakennuksessa.
Opassuspäivät: piätinččä–suovatta 5.–6.10.2018, piätinččä–suovatta 18.–19.01.2019, piätinččä–suovatta 29.–30.03.2019.

Syväindö: Seminuarassa tunnussutah kaunokirjallizuon kiändämizen perustehih da tutkindah dai karjalan kiändämizen historieh da karjalan kielen kaunokirjallizen kiändämizen erillizih kyzymyksih. Sen lizäksi seminuarassa kačellah kaunokirjallizeh kiändämizeh kuulujua projektamahtamista. Kiännösharjotuksiksi opastuja kiändäy kaunokirjallista tekstua da kirjuttau omasta kiännösprocessasta kiännöskommentan dai arvostelou da kommentiiruiččou toizien opastujien kiännöksie. 

Enzimäzen seminuarakerran programmassa on luvenduo kiännösruavon historiesta (Riikka Iso-Ahola), karjalan kielen sanakirjasta (Susanna Tavi), opassuksesta kaunokirjallizuon kiändämizeh (Päivi Kuusi) da Muumi-kniigoin karjalaksi kiändämizestä (Natalia Sinitskaja). Luvendoloin lizäksi on harjotusta da ruandua Wikipedie-pajassa.

Opastajat: Päivännouzu-Suomen da Helsingin yliopisson kiännöstiijon da karjalan kielen ažientundijat dai muut luvennonpidäjät.

Opassuskielet: oza opassuksesta on suomeksi da oza karjalaksi.

Kohehjoukko: Seminuara pädöy kaikilla karjalan kielestä kiinnostunuzilla, ga harjotuksien luajindua näh pidäy olla malttuo karjalan kieleh. Kaikki karjalan kielimuuvot pädietäh! Ollet jo kiändän midä karjalaksi, tule sanelemah omista kogemuksista karjalan kielen kiändäjänä! Seminuarah voit ottua ozua, hos et ni olle suorittan kiännösseminuarua I. Kogo seminuaran suorittanuot suahah omasta ozanotannasta tovessuksen, ga seminuarah voit i tulla vain kuundelemah.

Ilmottauvu näin: Kiännösseminuarah II voit ilmottauduo sähköpoštačči projektan koordinuattoralla Natalia Giloevalla adressih natalia.giloeva@uef.fi. 7.9.2019 suaten. Päivännouzu-Suomen yliopisson opastujat voijah ilmottauduo WebOodan kautti.


tiistai 21. elokuuta 2018

Peppi Pitkysukku livvinkarjalakse

Peppi Pitkysukku -kniigan toine kiändäi Aleksi Ruuskanen: ”Peppi on karjalan kielen suvaiččijoin yhtehizen ruavon tulos”
Karjalakse kiännettyh da tänä vuon jullattuh Peppi Pitkysukku -kniigah näh on olluh jo eriluadustu kirjutustu. Moizen kuulužan tevoksen kiännös ei voinnuh jiäjä huomuamattah. Kerras, konzu vai karjalankieline Peppi oli piässyh ilmah, minulleni juohtui mieleh pagizuttua sen tostu kiändäjiä, Aleksi Ruuskastu, sendäh gu juuri hänes myö voizimmo tiijustua täs mieldykiinnittäjäs kiännösruavos. Pahakse mielekse Tamara Ščerbakova, kuduanke Aleksi luadii kiännösty puarakkai, ei ehtinyh nähtä omua armastu Peppii jullatunnu. Sanakse, tämä pagizuttelugi vähäzel hätkestyi sendäh, gu Aleksi ei olluh valmis kerras Tamaran kuolendan jälles pagizemah Peppih näh. En rubie äijiä pagizemah omas puoles, kačommo parem, kui Aleksi on vastannuh kyzymyksih.





1. Konzubo da mindäh kiinnitit mieldy karjalan kieleh?
Yliopistos opastujes minule puutui tiijustua, ku Natalja Sinitskaja oli kiändänyh kolme Tove Janssonan Muumi-kirjua karjalan kielen livvin murdehele. Minä pahas pienyössäh ylen äijäl suvaičen muumiloi da minul himoitti nähtä, mittumat net ollah suomen lähimäl sugukielel. Niidy lugijes rodihgi suvaičus karjalan kieleh.

2. Mittustu karjalan kieleh yhtyjiä ruadokogemustu sinul on?
Vuvven 2016 sygyzyl rubein ruadamah Konehen fondan rahoitetus Verdailii karjalan kielioppi -nimizes projektas, kuduan tarkoituksennu on kerätä yhteh tukkuh da verdailla karjalan eri murdehis luajittuloi kielioppiloi 1800-vuozis nygypäiväh sah. Se ruado ylen äijäl rodih mieldy myö, sendäh ku suvaičen kaikkii karjalan kielen murdehii. Projektas on ruadajua kui Suomen, mugai Ven’an puolespäi, da kai ruadopaginat da vastavundat mennäh livvin- da tverinkarjalakse. Tänä keviän olin ližäkse opastajannu karjalan kielen algukursal Kuopion rahvahanopistos.

3. Mindäh tartuit kiännösruadoh?
Ihan piädykauti en kiännösruadoh tartunuh, vaiku eräs kirju minuu sih peiton pilkah tartutti. Opittelin kiändiä omien kielineroloin parandamizekse piendy palastu Alisan šeikkailut kummanmuas -kirjas angliespäi karjalakse, ga se kiännöspalaine sivu sivul vai kazvoi, kuni kogo kniigu ei roinnuh kiännetty. Konzu tiijustin Päivännouzu-Suomen yliopiston Kiännä-projektan kiännösseminuarah näh vuvven 2015 sygyzyn, minule tuli mieleh ottua Alisan kiännös kerale da ozuttua sidä kursan opastajale Natalja Gilojevale, kyzyttäväkse, maksasgo käzikirjutustu ruveta kohendelemah putillizekse kiännöksekse, vai olis parem lykäldiä sidä toppuvakkah. Seminuaran jälles Natalja Sinitskaja tiijusti minun kiännökseh näh da uskaldi lugie sen. En nikui suannuh uskuo omua ozua, ku juuri Muumi-kirjoin karjalakse kiändäi rubei lugemah minun kiännösty. Hänespäi sain ylen äijän hyviä kommentua da kohendusehoitustu.

4. Konzubo sinulles tuli mieleh kiändiä Peppi-kniigu karjalakse?
Aloiteh Pepin kiändämizeh tuli Karjalan kielen suvaiččijat -järjestön Andrei Osipovaspäi. Häi kyzyi Tamara Ščerbakovua kiändiä karjalakse migi Astrid Lindgrenan lapsienkirju dai ehoitti juuri Peppii. Tamara ottavui ruadoh da ylen äijäl rubei sidä kirjua suvaimah.

5. Mindäh kiändäjiä on kaksi?

Tamara tuli Kiännä-projektan toizele kiännösseminuarale vuvven 2016 sygyzyl. Seminuaran toine opastui Maria Kähäri kuuli Tamaraspäi, ku inehmine oli vastevai ottavunnuh Peppi Pitkysukan kiännändäh. Maria sit tuttavutti minuu Tamaranke. Ozutin Tamarale minun luajittuu da verstaittuu Antoine de Saint-Exupéryn Pienen prinsuon koitehkiännösty da häi ehoitti minule, ku myö kahtei rubiezimmo kiändämäh Peppii seminuaran hantuzis, kerran seminuaran kodiruavot pidi luadie kahtei. Ihastuin ehoitukseh, ku äijäl suvaičen Peppii. Tiettäväine, kirju oli liijan pitky kiändiä vaiku kodiruavonnu, ga erähän vuitin azuimmo juuri seminuaran hantuzis, lopuškat – seminuaran ulgopuolel.

6. Kuibo kiändämine on mennyh?

Enzimäi myö soviimmo, min vuitin ken kiändäy, sit toine toizen kiännöspalazii luvimmo da ehoitimmo, kui niidy vois kohendua. Pagizimmo kiännösidejolougiedu, kodivuttamistu da vieraittamistu, ezimerkikse, rubiemmogo kiändämäh Pepin ližäkse vie toizii ristikanzoin nimilöi karjalakse vai jätämmö net ruoččilazikse, mittustu nimie panemmo Pepin koile, da muga ielleh. Nenga roinnuot kiännöstekstat panin yhteh tukkuh da verdailin niidy ruoččilazeh algutekstah. Sit seminuaran opastai Natalja Gilojeva luadi tekstale kielentarkastuksen, ku kiännös olis hyviä da normoin mugahistu livvinkarjalua. Hänele pidäy sanuo suuri passibo ruavos.

7. Midä eričysty on olluh Pepin kiändämizes verraten mingi muun kaunehkirjallizen tekstan kiändämizeh?

Tiettäväine, jogahine kirju on ainavoluaduine da jogahizel kirjuttajal on oma erinomaine stiil’u. Sih pidäy harjavuo enne kiändämisty. Pepis, minuu myö, se nägyy semmite Pepin da toizien ristikanzoin vastukohtažuos. Kirjan pieni linnu on ihan tavalline, konservatiivine, tavallizien eläjienke – vaiku Peppi on ihan erinomaine, vällilline, ilokas da juumoristine kui tavan mugai kielen puoles. Sen vältämättäh pidäy nägyö kiännöksesgi. Tamara kaiken ijän ruadoi lapsienke da sendäh oli lujah kiini lapsen mielikuvituksellizes muailmas da kieles. Karjalazes kiännökses minä Pepin paginois buiteku kuulen Tamaran iändy; tyttözen paginat on ihan Tamaran idiolektan mugah kiännetty.

8. Mi oli kebjiembi da mi jygiembi täs kiännösruavos?


Onnuako nimi ei olluh ylen kebjei. Et midä rua, kiändiä on jygei. Pidäy sanuo, ku kiännöksen lähtökielih näh oli vaigevuttu. Minä käytin kiändäjes alguperästy ruoččilastu kirjua da kahtu suomelastu kiännösty. Tamara ruoččih ei maltanuh da sanoi, ku kiändiä suomespäi oli ylen sevoittai, kerran suomi da karjal ollah lähimät sugukielet, ga ven’aspäi kiändämine la andavui kebjiembäh. Pidäy sanuo, ku ven’alaine kiännös ei kaikis kohtis olluh ylen uskolline alguperäzele tekstale. Sendäh jälles omien luguloin kiändämisty minun ruavonnu oli vie lähendiä Tamaran kiännettylöi luguloi ruoččilazeh algutekstah, ku karjalaine kiännös rodies uskollizembi ven’alastu. Nengoine ruadotaba ei olluh optimualine, ga yhtelläh uskon, ku nenga saimmo Tamaranke yhtistettyy meijän kiännösnerot dai meijän kiännöksien parahat puolet yhtekse kogonažuokse.

9. Kelle Peppi Pitkysukku on kiännetty?

Peppi on kiännetty ihan kaikile, kui lapsile mugai ruavahile, Ven’an, Suomen, Ruočin dai toizien mualoin karjalazile muamanmurdehes rippumattah, dai kaikkien mualoin eläjile, Astrid Lindgrenan kirjoin suvaiččijoile, karjalan kieleh maltajile da maltamattomile. Maltanet karjalakse, voit lugie Peppii, et maltane – toinah Pepin vuoh voit sih vähäzel opastuo.

10. Ongo olluh kebjei löydiä julguandukohtu?

Löydiä julguandukohtu ei olluh jygei, sendäh ku Karjalan Sivistysseuran varapaginanvedäi Pekka Vaara oli kiännösseminuaral vuvven 2017 keviän pagizemas seuran julguandutoimindah näh. Tamara kerdoi Pekale, ku myö kahtei kiännimmö Peppii karjalakse. Pekan dokluadan jälles kävyimmö paginale hänenke da kyzyimmö, eigo Sivistysseura rubies piästämäh meijän kiännösty ilmah. Pekka uskaldi mainita Peppii seurale, da hyväkse mieldy hyö otettih sidä omah julguanduprogrammah. Karjalan Sivistysseurale pidäy sanuo suuri passibo kiännöksen ilmahpiäständäs.

11. Midä tahtozit kiändiä tuliel aigua?

Minul himoittas kiändiä vie eräs lapsienkniigu angliespäi karjalakse, ga vie enämbäl tahtozin, ku kieldy maltajat rahvas rohkieh ottavuttas mittumahgi kiännösruadoh. Kiändiähäi voibi mih vai on himuo, hos pajuo, runuo, sarjukuvua, wikipediedy, stolakižua, paijan tekstua, multifil’mua... Ku et tahtone kiändäjäkse, voithäi ruveta buiteku agentakse: mieti, mi himoittau ku kiännettäs karjalakse, ozuttele omua idejua seuroile-järjestölöile. Pakikkua dengua fondoispäi, kyzykkiä da ečitelkiä yhtes sih projektah karjalakse kiändäi da kielentarkastai Suomen libo Ven’an puolespäi. Peppigi on monien aktivistoin da karjalan kielen suvaiččijoin yhtehizen ruavon tulos. Aktiivizennu olles on äijy tabua. Jogahine voibi kandua oman rikan suabrah, omah tabah luadie hyviä da hyödyy karjalan kielele da auttua vediä sidä tulieh aigah, tundie omua vastuttu kielen säilymizes da tostuakseh, mittumat tärgiet ihan kaikenualazet elvytysruavot ollah, suurembazet dai pienembäzet.

Natalia Giloeva
Kiännä-projektan projektututkii