sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Õdagumeresoomõ konvõrents

Etelä-Virossa pienessä Võrun kaupungissa järjestetään joka syksy itämerensuomalaisten kielten syyskonferenssi (itämerensuomalaisia kieliä ovat suomi ja sen läheiset sukukielet kuten karjala ja viro). Ensimmäinen konferenssi pidettiin 1996, ja tänä vuonna oli siis juhlavuosi: pienimuotoinen tapahtuma on koonnut itämerensuomalaisten kielten tutkijoita yhteen jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Juhlaseminaarissa yhtenä teemana oli itämerensuomalaisten kielten tulevaisuus, ja tästä syystä myös Kiännä!-hanke osallistui konferenssiin pienellä delegaatiolla (työryhmän jäsenet Ilja Moshnikov ja Helka Riionheimo sekä ohjausryhmän jäsen Sanna-Riikka Knuuttila). Lokakuun viimeinen viikonloppu oli tuulinen ja sateinen, mutta kuten tavallista, tähän seminaariin liittyi erityistä tunnelmaa.



Virossa etelämurteiden puhujat ovat viimeisten parin vuosikymmenen aikana tehneet paljon töitä oman murteensa tai pikemminkin kotikielensä säilyttämiseksi ja elvyttämiseksi. Virossa murteet jakautuvat kahteen isoon ryhmään, pohjois- ja etelämurteisiin. Näiden murreryhmien välillä on ollut runsaasti eroja, ja 1800-luvulla oli jopa olemassa erikseen pohjois- ja eteläviron kirjakielet. Myöhemmin kirjaviron pohjaksi on otettu pohjoismurteet, ja eteläviron kirjakieli jäi pois käytöstä. Samalla virolaisessa yhteiskunnassa pohjoisviroon pohjautuva puhekieli valtasi toisen maailmansodan jälkeen alaa paikallisilta murteilta ja eteläviron murteista tuli vähitellen uhanalaisia. Nykyisin näistä murteista puhutaan erillisenä kielenä - tai oikeastaan useampina kielinä, joista võron kieli on tunnetuin. Eteläviron murteille on kehitetty uutta kirjakieltä, niitä opetetaan kielipesässä, niitä kieliaktivistit puhuvat kotona ja julkisuudessa, niillä julkaistaan sanomalehteä ja kirjallisuutta. Võron kieli on siten kiinnostava vertailukohta karjalan kielen elvytystyölle.
Lisää võron kielestä voit lukea esimerkiksi täältä:
Võrun kaupungissa võron kieli näkyy jo kielimaisemassa eli teksteissä on kylteissä; niistä seuraavassa muutama esimerkki.




Joskus kaupan ikkunassa voi nähdä tarran, joka kertoo,
että liikkeessä voi käyttää võron kieltä.



Konferenssipaikassamme Kannel-kulttuurikeskuksessa
osa kylteistä oli pelkästään võronkielisiä, eivät vironkielisiä.
Nämä kyltit kertovat, että kyseessä on
konserttisali tai teatteri- ja elokuvasali.

Syyskonferenssin työkieliä ovat perinteisesti itämerensuomalaiset kielet, ja tällä kertaa niistä kuultiin neljää: viroa, võroa, suomea ja livvinkarjalaa. Kielentutkijalle tapahtuma tarjoaa kiehtovaa vastarintaa englanninkielisille tapahtumille, mutta samalla erikieliset esitelmät ovat kova pähkinä purtavaksi. Viro ja võro ovat suomenkieliselle yhtä aikaa tutun kuuloisia ja vieraita. Viroa oppii suomalainen kyllä melko nopeasti ymmärtämään, mutta se vaatii jonkin verran koulutusta ja tietoa kielten välisistä eroista (sekä tietysti harjaantumista). Ja jos osaa jonkin verran viroa, võroakin oppii ymmärtämään. En ole itse koskaan opiskellut võroa enkä tunne sen ominaispiirteitä kovin tarkasti, mutta olen huomannut, että muiden itämerensuomalaisten kielten (äidinkieli suomi, viro, karjala) pohjalta myös võroa voi välillä ymmärtää – ainakin silloin, kun on kyse tutusta aihepiiristä. Oman kokemukseni pohjalta väitän, että jos ihmisillä on hyvää tahtoa, vähän viitseliäisyyttä opetella sukukielen rakenteen perusasioita sekä kärsivällisyyttä harjoitella kuuntelemista, on itämerensuomen puhujien mahdollista keskustella keskenään niin, että jokainen puhuu omaa äidinkieltään. Konferenssissa kuultiin monta võronkielistä esitelmää, joista osasta ymmärsin enemmän – ja osasta paljon vähemmän.




Võron- ja vatjankielisiä materiaaleja


Konferenssissa esittelin Kiännä!-hanketta ja kerroin erityisesti ensimmäisestä käännösseminaarista. Võron kielen puhujien näkökulmasta hankkeen kokemukset olivat kiinnostavia, sillä heidän toiminnassaan vastaavaa koulutusta ei ole ollut. Kiännä! onkin todella ainutlaatuinen yhdistelmä ammattikääntämisen koulutusmenetelmiä ja uhanalaisen kielen elvyttämistä. Toivomme, että hankkeen aikana voimme jakaa hyviä käytänteitä muidenkin kieliyhteisöjen käyttöön.



Ilja Moshnikov piti oman esitelmänsä livvinkarjalaksi. Hän käsitteli Kiännä!-hankkeen apurahatutkijana tekemäänsä tutkimusta karjalankielisistä verkkosivuista. Kokonaan karjalankielisiä verkkosivuja (joilla myös käyttöliittymä on karjalankielinen) löytyi yhteensä vain 16, ja ne muodostavat kirjavan kokonaisuuden, jossa osa sivustoista on monikielisiä. Iljan tutkimustulokset julkaistaan Virossa Lähivertailuja-sarjassa aivan lähiaikoina.


Sanna-Riikka Knuuttila tekee tutkimusta karjalan kielen elvyttämisestä Venäjällä Karjalan Tasavallassa. Hänen esitelmänsä käsitteli karjalan kielen asemaa kahden karjalaisnaisen elämän eri vaiheissa. Esitelmä toi kiinnostavasti esiin sen, että karjalan kieli voi jollakulla jäädä melkein kokonaan pois käytöstä, vaikka suhde kieleen säilyy positiivisena. Toisaalta karjalan kielen asema voi vahvistua huomattavasti, jos kielellä on käyttöä työelämässä. Tämä osoittaa, että kielen elvyttämisen kannalta olisi tärkeää, jos pystyttäisiin luomaan kieltä tukevia työpaikkoja.

Konferenssissa kuultiin paljon kiinnostavia esitelmiä, joissa käsiteltiin mm. itämerensuomalaisten kielten varhaista historiaa (http://wi.ee/tegemise/konverents/). Karjalan kielen kannalta paljon ajatuksia heräsi Anitta Viinikka-Kallisen esitelmästä, joka käsitteli tutkimuksen suhdetta vähemmistöemansipaatioon. Kiinnostavia olivat esimerkiksi kainun (kveenin) kielen puhujien reaktiot siihen, kun Eira Söderholmin Kainun kielen grammatikki (http://www.kvenskinstitutt.no/2014/12/kainun-kielen-grammatikki-kielen-ittenaisyyden-symboli/) ilmestyi vuonna 2014. Se herätti kiinnostusta mutta myös vastalauseita: kielioppi perustui tiettyyn alamurteeseen ja muiden murteiden puhujat saattoivat kokea sen vieraaksi. Kielioppi tuotti monille kielenpuhujille myös yllätyksen: kainun kieltä oli totuttu ajattelemaan suomen murteena (eräänlaisena huonona suomena), ja nyt se olikin julistettu omaksi kielekseen. (Huom! Norjassahan kainun kielellä on virallinen vähemmistökielen asema vuodesta 2005.)

Anittan esitelmän jälkeen keskusteltiin myös vähemmistökielten tutkimuksen eettisistä kysymyksistä: Voiko vähemmistöjä tutkia täysin neutraalisti? Pitääkö tutkijan olla tutkittavan kieliyhteisön äidinkielinen jäsen, vai saako tutkija tulla kielen ulkopuolelta? Voiko tutkimuksesta olla haittaa tutkittavalle yhteisölle? Tukeeko tutkimus kielen emansipaatiota? Pitääkö sen tukea, saako se tukea? Yhteisymmärrys tuntui vallitsevan ainakin siitä, että tutkimus ei ole koskaan täysin neutraalia. Vaikka tutkija tulisi yhteisön ulkopuolelta eikä hänellä olisi emansipatorisia päämääriä, tutkimus vaikuttaa silti tutkimuskohteeseen. Pelkästään se, että jokin kieli on valittu tutkimuskohteeksi, on osoitus kyseisen kielen tärkeydestä ja merkityksellisyydestä.

Konferenssissa kuultiin lisäksi myös mielenkiintoisia tietokoneiden mahdollistamaan tutkimukseen ja kielenopetukseen liittyviä esitelmiä. Andres Karjus ja Martin Ehala kertoivat tietokonesimulaatiosta, joka mallintaa sitä, millä kielellä erikieliset virolaiset puhuvat toistensa kanssa. Heli Uibon ja Sulev ivan esitelmä taas käsitteli Tromssan yliopistossa Oahpa-kielenoppimisohjelman (http://oahpa.no/index.fin.html) avulla kehitettyä võronkielistä sivustoa, jossa käyttäjä voi harjoitella kieltä. Oahpa on luotu alun perin pohjoissaamea varten, mutta myöhemmin se on laajentunut kattamaan jo suuren määrin muitakin kieliä. On ilmiselvää, että nykymaailmassa kieliteknologiset (ja myös käännösteknologiset) sovellukset voivat tukea voimakkaasti kielen elvytystä.


torstai 3. marraskuuta 2016

Livvinkarjalankieline Wikipedii: vie yksi askel karjalan kielen kehittämizes


Internetas on nygöi tiedosanakniigu karjalan kielel. Ei   ammui päivän valgien nägi livvinkarjalankieline Wikipedii. Täl hetkel sivustol on enämbi 2300 kirjutustu. Kaikkiedah piäl 100 hengen on luadinuh kohendustu sivustol. Wikipedieh ollah kirjutettu Suomen, Ven’an da Ruočin karjalazet. Ketgi kirjutettih kirjutuksii aktiivizesti, ketgi vaigu kohendettih, ketgi avvutettih tehnizis dielolois. Suuri ruado livvinkarjalan Wikipedien suamizekse on ruattu Päivännouzu-Suomen yliopiston Kiännä!-projektas. Pluanois on suaja Wikipediet varzinaskarjalakse da lyydikse, kuduat nygöi ollah vie kehittymäs haudomos.

Tarkembua tieduo suadavakse olen pagizutelluh livvinkarjalankielizeh Wikipedieh näh sen kahtu aktiivizembua kirjuttajua Ilja Mošnikovua da Maria Kähärii. 


Mis algavui livvinkarjalankieline Wikipedii? Äijängo vuottu Wiki oli haudomos?

Ilja Mošnikov:Livvinkarjalan Wikipedii oli perustettu haudomoh pakkaskuus 2015 da se oli haudomos 1,5 vuottu.
Ken oli alguhpanii?

Ilja Mošnikov: Alguhpanijas on jygei paista, sendäh gu puaksuh kirjuttajil on keksitty nimi.

Konzu iče yhtyittö sih ruadoh?

Ilja Mošnikov: Iče ezmäzii kirjutuksii rubein sinne kirjuttamah elokuus 2015.

Maria Kähäri: Yhtyin Wikipedieh elokuul 2015. Olin jo ennepäi lugenuh Wiki-projektah näh, ga en vie iče kirjutannuh.


Äijygo kirjutustu on kaikkiedah nygöi Wikipedies?

Ilja Mošnikov: Syväindosivuu on 1561, kaikkiedah kai muut laskiettuu 2378.


Kui oletto vallinnuh kiännettävii kirjutuksii?

Ilja Mošnikov: Wikipedii on välly tiedosanakniigu, sinne voibi kirjuttua mis tahtonet. Ga yhtelläh myö aktivistat enimyölleh tunnemmo toine tostu. Tuli moine ajatus kiändiä luvettelo 1000 vältämättömiä kirjutustu Wikipedieh da keksimmö oman luvettelon 100 kirjutustu Karjalas. Vie on luajittu äijy kirjutustu ezim. muailman eri mualois, linnois, Karjalan eländykohtis da vezistölöis.

Maria Kähäri: Kui Ilja jo sanoi, jogahine kirjuttai iče valliččou, mih tiemah näh tahtou Wikipedieh kirjuttua. Et keksine mih näh kirjuttua, sit voibi ottua Vältämättömien kirjututuksien luvettelos tiemua, kuduah näh vie ei ole kirjutettu.


Mittustu probliemua oli ezim. interfeisan kiändämizes?

Ilja Mošnikov: Suurin probliemu on se, gu kiännettäviä ainehistuo on piäle 62 tuhattu sanua, sanaliittuo, virkehty da ynnällisty tekstua, ga sidä ruaduo luadiu vai kaksi hengie. Pidäs olla suurembi kiändäijoukko, hos 5 hengie. Kiändäjät hyväksytäh toizien kiännöksii. Sanasto ei ole helpo, pidi duumaija uuttu sanastuo alalleh.

Maria Kähäri: Interfeisan kiändämizen yksi probliemu on se, ku puaksuh kiännät kontekstattah, no toizih on kirjutettu vihjavustu sih, mittumah kontekstah kiännös roih. Interfeisua kiännetäh anglien kielespäi. On nengostu kiännettäviä palastu, kudualoin syväidö hyvin ei päi kiändiä karjalakse, ollou palazes ezim. vaiku yksi sanaine, "for", "by" libo midätah muudu. Probliemukohtis abuu on sit, konzu se samaine palaine on kiännetty toizile kielile: Translatewikis (se interfeisan kiändämizen allustu) voibi vallita "abukielii", kudualoin kiännökset nävytäh kiännettävän palazen vieres. Ezimerkikse minul abukielinny on suomi, vepsä da eesti.



Äijygo aktiivistu kirjuttajua nygöi on?

Ilja Mošnikov: Tilastoloih puututah net, kuduat luajitah hos yhten kohenduksen kuus, nygöi mostu on 37 hengie.

Oletgo luadinuh uuzii sanoi Wiki-kirjutuksien kiändämizen aigua?

Ilja Mošnikov: Olen.

Maria Kähäri: Wiki-kirjutuksii luadijes vältämättäh pidäy luadie uuttu sanua.


Jatkattogo Wikipedieh kirjutandua, hos se ongi jo piässyh haudomospäi?

Ilja Mošnikov: Jatkan, tämä on iguine ruado.

Maria Kähäri: Kirjutandua vältämättäh jatkan. Hos Wikipedii haudomospäi piäzi "putin Wikipediekse", se ei ole valmis, se nikonzu ei rodei valmis. Bumuagale painettavu kirju roih valmis da se piästetäh ilmah, ga internetas olijan tiedosanakniigan syväindö nikonzu ei ole valmis.


Kui vois piästiä haudomospäi muut karjalankielizet Wikipediet?

Ilja Mošnikov: Pidäy kirjuttua da kohendua kirjutuksii, kiändiä interfeisua.

Maria Kähäri: Pidäy olla aktiivistu maltajua, kuduat kirjutetah da tävvendetäh kirjutuksii. Lyydiläzes Wikipedies on ylen vähä kirjutustu da niilöis ei sydäindön puoles ole suurdu merkičysty (ezim. "Haug om kala."), no se on pohju, kuduale voibi Wikipedien nostua ku vai on kirjuttajua. Varzinaiskarjalazes Wikipedies probliemannu on se, ku sit pidäy vie äijän kabrastella da kohendella vuozien aloh luajittuloi dieloloi. Se krl-wiki allettih vuvvennu 2007. En tiijä ketbo sen pohjan luajittih, ga vikse keral ei olluh toven karjalan maltajii.

Midä mieldy oletto yhtehizes karjalankielizes Wikipedies?



Ilja Mošnikov: Ezmäine Wikipedii on olluh hätken inkubatoras, jo vuvves 2007 algajen. Nygöi duumaičen, gu toinah olis pidänyh kehittiä yhty, ga tiedämättäh otimmos sih, midä oli. Meile ei tävvy resursua kolmen Wikipedien luadimizeh. Yhtelläh en muga hyvin malta tehniellisty puoldu, sendäh en tiijä, kui se luadie.

Maria Kähäri: Minun mieles kaikkii paras olis ku yhtistettäs karjalankielizet Wikipediet yhtekse. Kui olen ellendännyh, alguperäzen krl-wikin probliemu oli, ku sih samazeh pohjah ammui kirjutettih samat kirjutukset kahteh libo enämbäh kerdah, eri murdehil. Ga sanottih, buito ei sua Wikipedieh muga kirjuttua, ei voi luadie kirjutustu, kuduan ainavo syväindö on linkit eri murrehversielöih. Täs on olluh nygözil Wikipedien ruadajil äijän ruaduo, kabrastella vahnoi "hairavoloi". (Sendäh ozutahes, ku krl-wikin kirjutuksien lugu väheni.) Nygöi myöhembi täh on löydynyh taba, kudual vikse vois yhteh Wikih luadie eri murrehversielöi, panna kirjutuksen eri murrehversiet välilehtilöin ual. Se toven pidäy tutkie. Hos ei olegi yhty karjalan kieldy, sitgi vois karjalankielizil olla yhtehine Wikipedii. Wikipedien merkičys on ezim. sit, ku karjalaine rahvas voitas eččie tieduo internetači omal kielel. Tämä tiedo on ilmai jogahizen suadavannu, da vie kaikin voijah yhtyö sen tiijon kirjuttamizeh da tävvendämizeh. Äijät käytetäh Wikipediedy, konzu ečitäh midätah tieduo, sit pidäyhäi karjalazil olla mahto eččie tieduo karjalakse.

Mittuine on Kiännä-projektan Wikipedii-ruadopajoin rouli?

Ilja Mošnikov: Se oli hyvä kogemus. Wikipedieh tuli uuttu kirjuttajua, hos ei kaikin jatkettu sidä ruaduo. Kiännä-projektan aigua tuli ajatus pidiä kirjuttajien kilbu da Karjalan Sivistysseura lähti kannattamah sidä. Kilbu parahite menöy. Minus ezim. toizien kursiloin aigua vois kirjuttua Wikih dai ezim. Petroskoin yliopistos. Puaksuh kuulet, gu kielen opastundu on buitegu irralline realizes elaijas, yhtelläh tämä on hyvä ezimerki sit, kui voibi yhtistiä kielenmalton da toizien maltoloin kehittämine da vie jättiä oma jälgi eläjes karjalan kielen hyväkse.


Suuri ruado on ruattu da suuri ruado on vie iel. Kui sanoi Maria, Wikipedii nikonzu ei rodei valmis, sih pidäy kirjuttua alalleh. Wiki-ruado pidäs jatkuo. Da se rubieugi jatkumah, ruvennemmo myö sidä jatkamah. Yhtes. Nygöi, konzu livvinkarjalan Wikipedii on piässyh haudomospäi, ga varzinaskarjalan da lyydin Wikipediet vie ollah sie kehittymäs, on kuulunuh paginua yhtehizes karjalankielizes Wikipedies. Toinah tulii askel olis Wikipedielöin yhtistämine?

Livvinkarjalankielizen Wikipedien piäsivu löydyy täs linkis: https://olo.wikipedia.org/wiki/Pi%C3%A4sivu.



lauantai 8. lokakuuta 2016

Dostojevskia ja Muumi-kirjoja

Aika on rientänyt nopeasti ja yhtäkkiä onkin Kiännä-hankkeen toisen käännösseminaarin ensimmäinen lähitapaamisjakso. Tällä kertaa teemana on kaunokirjallisuuden kääntäminen, ja syksyn ja talven aikana perehdytään kaunokirjallisuuden kääntämisen perusteisiin ja kääntäjän työhön sekä karjalaan kääntämisen historiaan ja erityiskysymyksiin. Opettajina on tälläkin kerralla Itä-Suomen yliopiston käännöstieteen ja karjalan kielen asiantuntijoita sekä vierailevia asiantuntijaluennoitsijoita.


Perjantaina 6.10. seminaari avattiin Päivi Kuusen luonnolla, joka johdatteli kuulijoita kaunokirjallisuuden kääntämiseen. Paljon keskustelua herätti Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen erilaisista käännöksistä otettu esimerkki, jossa parin virkkeen pituisen tekstin pystyi kääntämään monilla eri tavoin. Esimerkki valaisi hyvin kaunokirjallisen teoksen kääntämistä: kääntäjän pitää ottaa muun muassa huomioon se, millaisena teoksen kertojanääni näyttäytyy ja mihin käännösteksti sijoittaa kertojan. Haasteet ovat erilaisia kuin asiatekstin kääntämisessä. Puhuttiin myös kotouttavasta ja vieraannuttavasta kääntämisestä: kotouttavassa kääntämisessä käännösratkaisut mukauttavat tekstiä kohdekieleen ja kohdekielen puhujien maailmaan, kun taas vieraannuttavassa käännöksessä sallitaan kohdekielestä poikkeavat ja ”vieraan” tuntuiset ratkaisut. Kun kyseessä on karjalan tapainen pieni vähemmistökieli, näitä ratkaisuja on harkittava erityisen tarkasti. Käännöstieteilijä Michael Cronin varoittaa siitä, että vieraannuttava kääntäminen voi tällaisessa tapauksessa uhata kielen erityislaatuisuutta. Jos karjalaksi käännettäessä nojataan vahvasti suomen- tai venäjänkieliseen lähtötekstiin, tuloksena on käännös, joka sisältää runsaasti suomen tai venäjän kielen vaikutusta. Kääntäjillä on suuri vastuu siinä, miten he pyrkivät säilyttämään karjalan kielelle ominaisia piirteitä.


Perjantain toinen vieras oli Karjalan Kielen Seuran puheenjohtaja arkkipiispa Leo, ja hän kertoi seurasta ja erityisesti sen julkaisutoiminnasta. Seura on julkaissut runsaasti karjalankielistä kirjallisuutta, mutta lisää tarvitaan edelleen. Arkkipiispan luennosta jäi mieleen kaksi tärkeää asiaa. Ensinnäkin ”karjalan kielel voibi sanuo kai dielot, ni yksi dielo ei jiä sanomattah” eli myös uhanalaisella kielellä voidaan puhua kirjoittaa mistä tahansa aiheista. Toinen sanoma oli se, että karjalaksi pitää kirjoittaa myös nykyhetkestä ja tulevaisuudesta, ei vain menneistä ajoista. Kiännä-hanke yhtyy tähän ajatukseen, ja hankkeen tavoitteena onkin tuottaa lisää tekstejä, joissa karjalaksi kirjoitetaan nykymaailman asioista. Tällaiset käännökset kehittävät samalla kieltä eteenpäin, kun uusia aiheita varten tarvitaan uudenlaista karjalankielistä sanastoa.


Käännösseminaareissa Natalia Giloeva on kääntänyt luennoitsijoiden esitysdiat karjalaksi aina kun se on ollut aikataulun puitteissa mahdollista, usein hyvin nopealla aikataululla. Tässä yhteydessä hän on samalla luonut karjalaksi suuren määrän käännöstieteellistä terminologiaa, sillä tiettävästi käännöstieteestä ei ole aikaisemmin kirjoitettu karjalaksi. Kääntäjänkoulutus on siis samalla yksi aihepiiri, johon seminaari tuottaa uutta sanastoa.


Lauantaina vierailuluennon piti Natalia Sinitskaja, joka on tähän mennessä kääntänyt karjalaksi kuusi muumikirjaa, ja lisääkin on vielä luvassa. Hän kääntää kirjat lähinnä suomenkielisistä käännöksistä, mutta käyttää lisäksi apuna venäjänkielisiä käännöksiä ja ruotsia osaavan tuttava avulla alkuperäisiä ruotsinkielisiä tekstejä. Natalian luennosta jäi mieleen esimerkiksi se, että hän korosti sanakirjojen merkitystä: apuna pitää käyttää kaikkia mahdollisia sanakirjoja ja sopivien sanojen etsimiseen kannattaa käyttää aikaa. Lisäksi hän varoitteli siitä, että suomesta karjalaksi käännettäessä pitää olla varovainen, koska lähtökielestä voi tulla vahingossa vaikutusta karjalankieliseen käännökseen.


Ensimmäisellä tapaamiskerralla tehtiin harjoituksena ryhmätyönä käännös karjalankielisestä tarinasta, jonka on livvinkarjalaksi kirjoittanut Ilja Moshnikov (julkaistu kirjassa Midä mielel, sidä kielel). Ryhmät saivat valita, mihin kieleen he kääntävät: muutamat käänsivät suomeksi, monet venäjäksi ja yksi ryhmä vienankarjalaksi. Seuraavana päivänä käännöksiä hiottiin, ja ne esiteltiin koko ryhmälle. Samalla keskusteltiin siitä, millaisille lukijoille käännös oli tarkoitettu. Jokin ryhmä oli suunnannut tekstin pienille lapsille, toinen vähän suuremmille, ja tämä päätös vaikutti käännöksen tyyliin ja sanavalintoihin. Yhdessä ryhmässä oli ajateltu, että livvinkarjalainen ja suomenkielinen teksti ovat rinnakkain (esimerkiksi kielenopetuksessa), ja siksi suomenkielinen käännös seuraili melko tarkasti alkutekstiä. Oli myös sellainen suomenkielinen käännös, jossa oli tietoisesti valittu vapaampi tyylilaji kuin alkuperäisessä tekstissä.


Lauantain päättivät Wikipedia-luento ja työpaja, joita veti Ilja Moshnikov. Ilja on vuoden aikana harjaantunut kokeneeksi wikipedistiksi, ja yhdessä muutaman muun kanssa aktivistin kanssa he ovat kasvattaneet Wikipediaa lupaavasti. Erikieliset Wikipediat ovat aluksi hautomossa, ja ne siirretään varsinaiseksi Wikipediaksi vasta sitten, kun kirjoituksia on kertynyt tarpeeksi ja Wikipedialla on riittävän monta jatkuvasti aktiivista kirjoittajaa. Livvinkarjalaisia kirjoituksia on tällä hetkellä yli 1600, ja Wikipedian käyttöliittymästä on käännetty livvinkarjalaksi 7 %. Jäämme odottelemaan uutisia tältä rintamalta (https://incubator.wikimedia.org/wiki/Wp/olo).


Kotitehtävänä kurssilaiset valitsevat pienen suomen- tai venäjänkielisen kaunokirjallisen tekstin, jonka he kääntävät karjalaksi. Käännöstyöstä kirjoitetaan ns. käännöskommentti eli kuvataan käännösprosessin kulkua ja perustellaan käännösratkaisuja. Opiskelijat antavat pareittain toisilleen palautetta ja muokkaava palautteen jälkeen käännöstään. Lopuksi opiskelijat saavat sekä käännöksistä että käännöskommenteista palautetta opettajilta.