Pähkinänkuoressa
”Kiännä! Kääntäminen, elvytys ja uhanalainen karjalan kieli” on saanut Koneen Säätiöltä rahoituksen vuosiksi 2015-2018 kielen elvyttämiseen liittyvässä suunnatussa haussa. Hanke kohdistuu karjalan kielen elvyttämiseen ja elvytysprosessin tutkimukseen kääntämisen näkökulmasta. Elvytyksen suhteen tavoitteena on 1) auttaa uuden karjalan kielen kääntäjäpolven esiin nousemista, 2) innostaa uusia ihmisiä mukaan käännöstoimintaan ja 3) verkostoida karjalan kääntäjiä muiden kielten kääntäjien kanssa. Tähän pyritään järjestämällä koulutusta ja verkostoitumistilaisuuksia. Samalla lisätään karjalankielisten kielituotteiden määrää. Tutkimuksen tavoitteena on yhdistää poikkitieteellisesti elvytystutkimuksen ja käännöstieteen näkökulmia nostamalla kääntäminen elvytystutkimuksen kohteeksi ja uhanalaiselle kielelle kääntäminen käännöstieteen tutkimuskohteeksi.
Hankkeen työryhmän jäsenet näet Työryhmä-sivulta.
Yhteystiedot: hankkeen johtaja Helka Riionheimo (etunimi.sukunimi @ uef.fi).
Taustaa
Uhanalaisen kielen tietoinen elvyttäminen on toimintaa, jolla pyritään lisäämään kielen puhujamäärää ja kielen käyttöä, nostamaan kielen arvostusta ja vaikuttamaan ihmisten kielikäsityksiin. Toimintamuotoja ovat muun muassa kielen opetuksen ja kirjallisen käytön lisääminen, kielen standardointi ja normittaminen sekä kielipoliittisen aseman vahvistaminen. Kääntäminen on usein olennainen osa elvytysprosessia, ja esimerkiksi käännetyn lastenkirjallisuuden avulla kieltä tuodaan nuoremman sukupolven ulottuville. Lisäksi kaunokirjallisuuden kääntämisellä on mahdollista vaikuttaa kielen arvostukseen: klassikoiden ja uskonnollisten tekstien käännöksillä osoitetaan, että uhanalaisella kielellä voidaan julkaista arvostettua kirjallisuutta. On siten perusteltua kohottaa kääntämisen profiilia osana kielenelvytystyötä.
Karjalan kieli on kotoperäinen Suomessa ja Venäjällä puhuttu kieli, joka on 1900-luvun kuluessa ja erityisesti toisen maailmansodan jälkeen nopeasti uhanalaistunut molemmissa maissa. Kieltä elvytetään parhaillaan molemmissa maissa karjalaisaktiivien ja kansalaisjärjestöjen voimin. Tärkeä osa elvytystä ovat karjalankieliset julkaisut, joista monet ovat käännöksiä, ja lisäksi kääntämällä tuotetaan esimerkiksi lehtikirjoituksia ja verkkomateriaalia. Selvimmin kääntäminen tulee näkyviin käännettyinä kirjoina: sekä Venäjällä että Suomessa on 1980-luvulta lähtien julkaistu karjalankielistä kaunokirjallisuutta (proosaa ja runoja) yhteensä noin 120 nimikettä, josta noin neljännes on käännetty muista kielistä, usein venäjästä tai suomesta (laskelma on peräisin FM Riikka Iso-Aholan meneillään olevasta väitöstutkimuksesta). Käännökset edustavat usein arvostettua kaunokirjallisuutta (Kalevala tai Aleksandr Puškinin ja Juhani Ahon teokset) tai lastenkirjallisuutta (Muumi-kirjat), ja lisäksi on käännetty uskonnollista kirjallisuutta. Kääntämistä sisältyy myös sanomalehtiuutisten kirjoittamiseen, kun käytetään muunkielistä lähdeaineistoa, ja käännettyä materiaalia käytetään myös televisiouutisissa ja ajankohtaisohjelmissa.
Karjalaksi kääntäminen on monella tavalla haasteellista verrattuna kääntämiseen suurten, elinvoimaisten, standardoitujen ja runsaasti dokumentoitujen kielten välillä. Ensinnäkin karjalan kirjallisen käytön perinne on hyvin lyhyt. 1930-luvulla Neuvostoliitossa julkaistiin karjalankielisiä oppikirjoja ja kaunokirjallisuutta, mutta karjalan kielen käyttö kiellettiin 1940-luvun alussa, ennen kuin kirjakieli ehti vakiintua käyttöön. Sen jälkeen karjalaksi julkaistiin vuosikymmenten ajan lähinnä kielentutkijoiden keräämää aineistoa kuten kansansatuja ja sananlaskuja. Kun Neuvostoliiton poliittinen ilmapiiri alkoi vapautua 1980-luvulla, myös vaatimukset karjalan kielen aseman parantamiseksi voimistuivat, ja siitä lähtien Venäjällä on osana elvytystoimintaa julkaistu muun muassa karjalankielistä kirjallisuutta, sanomalehtiä ja oppikirjoja. Suomessa karjalan kielen elvytystyö alkoi hiukan myöhemmin, ja 1990-luvulta lähtien on julkaistu karjalankielistä materiaalia kansalaisjärjestöjen kustantamana.
Toisen haasteen muodostaa se, ettei karjalalla ole yhteistä kirjakieltä. Karjala jakautuu useammaksi muodoksi, ja tilannetta mutkistaa lisäksi se, että kieltä puhutaan kahden valtion alueella: Venäjällä enemmistökielenä ja vaikutteiden antajana on venäjä ja Suomessa suomen kieli. Kun karjalaa on Venäjällä elvytysprosessin myötä ruvettu opettamaan kouluissa ja yliopistossa ja käyttämään kirjallisesti, on kirjakieli luotu usealle karjalan kielen muodolle, erityisesti livvin- ja vienankarjalalle. Yhteisen kirjakielen tarpeellisuudesta keskustellaan elvytystyön yhteydessä jatkuvasti.
Kolmannen haasteen karjalaksi kääntämisessä aiheuttaa se, että kyseessä on hiipuva ja pitkään vain (maalais)yhteisöissä puhuttuna elänyt kielimuoto. Elvytysprosessiin kuuluu kielen modernisoiminen ja sen tuominen osaksi nykypäivän kielenkäyttötilanteita. Tämä tarkoittaa muun muassa uuden sanaston luomista, ja käytännössä jokainen kielenkäyttäjä, kääntäjät mukaan lukien, osallistuu sanastotyöhön ja kielen normien muodostamiseen tai vahvistamiseen.
Tavoitteet
Hanke pyrkii edistämään karjalan kielen elvytystyötä kääntämisen ja kääntäjänkoulutuksen näkökulmasta ja yhdistämään elvytyksen käytäntöä ja sen tutkimusta toisiinsa. Yleisenä tavoitteena on nostaa kääntäminen elvytystyön näkyväksi osaksi ja tukea karjalan kielelle kääntämistä koulutuksen avulla. Hankkeen pitkän tähtäimen tavoitteena on 1) auttaa uuden karjalan kielen kääntäjäpolven esiin nousemista, 2) innostaa uusia ja eritaustaisia ihmisiä mukaan käännöstoimintaan sekä 3) verkostoida karjalan kääntäjiä muiden kielten kääntäjien kanssa. Tähän pyritään järjestämällä koulutusta ja luomalla verkostoitumistilaisuuksia. Samalla lisätään karjalaksi käännettyjen kielituotteiden kuten kirjojen, lehtitekstien tai internet-sisältöjen määrää.
Samalla kun hankkeessa koulutetaan kääntäjiä, jotka tuottavat karjalankielistä materiaalia painetussa muodossa, internet-sivuina ja -sivustoina tai suullisesti esitettävinä teoksina, edistetään samalla karjalan kielen näkyvyyttä. Karjalan näkyminen erilaisissa medioissa on yksi koko elvytystyön suurista päämääristä, ja Kiännä-hanke pyrkii omalta osaltaan nostamaan karjalan kielen julkista profiilia ja tekemään karjalan kieltä näkyväksi ja kuuluvaksi.
Hankkeen keskeinen toimintamuoto ovat vuosittain järjestettävät käännösseminaarit (vuorovuosin aloitusseminaari ja jatkoseminaari), joissa yhdistetään kääntämisen ja karjalan kielen asiantuntemusta sekä käytännön kokemuksia karjalaksi kääntämisestä. Käännösseminaarit kytketään Itä-Suomen yliopiston karjalan kielen ja kulttuurin oppiaineeseen, jonka opetussuunnitelmaan kääntämisen koulutusta ei toistaiseksi sisälly. Seminaarit ovat avoimia kaikille karjalan kieltä taitaville ihmisille, ja niillä on kolme kohderyhmää: 1) Itä-Suomen yliopiston karjalan kielen ja kulttuurin opiskelijat, 2) nykyiset karjalan kääntäjät, 3) potentiaaliset tulevaisuuden kääntäjät. Osallistujia toivotaan Suomen lisäksi Venäjältä, ja suunnitelmissa on myös järjestää tulevina vuosina seminaari ainakin kerran Petroskoissa.
Hankkeen tutkimusosio yhdistää uhanalaisen kielen elvytyksen tutkimusta ja käännöstieteellistä tutkimusta. Tutkimuskohde on uudenlainen molempien tutkimusperinteiden kannalta: elvytystutkimuksessa kääntämistä ei ole tarkasteltu lähemmin osana elvytystoimintaa, ja käännöstieteen kannalta uhanalaiselle kielelle kääntäminen on erityistilanne, jossa kääntämisen toimintatavat ja kohdekielen normit eivät ole vielä täysin vakiintuneet ja jossa kääntämisellä on erityisen suuri merkitys koko kielen kehittymisen kannalta. Myös käännösprosessi on erilainen tilanteessa, jossa toimijoiden määrä on pieni ja jossa kääntämisen apuvälineitä kuten sanakirjoja, kielioppeja ja aikaisemmin julkaistuja tekstejä on olemassa vain niukasti. Hanke tarjoaa siis tiedemaailmalle uudenlaisen näkemyksen elvyttämisen ja kääntämisen välisestä yhteydestä.
Valikoima aiheeseen liittyvää kirjallisuutta
Anttikoski, Esa 1998. Neuvostoliiton kielipolitiikkaa: Karjalan kirjakielen suunnittelu 1930-luvulla. Lisensiaatintutkielma, Joensuun yliopisto.
Branchadell, Albert – West, Lovell Margaret (toim.) 2005: Less Translated Languages
Flores Farfán, José Antonio – Ramallo, Fernando F. (toim.) 2010: New Perspectives on Endangered
Languages: Bridging Gaps Between Sociolinguistics, Documentation and Language Revitalization.
Grenoble, Lenore A. – Whaley, Lindsay J. 2006: Saving Languages. An Introduction to Language Revitalization.
Karjalainen, Heini ym.2013: Karelian in Russia. ELDIA Case-Specific Report.
Laakso, Johanna ym. 2013: Tutkimusprojekti ELDIA (European Language Diversity for All): suomenkielinen tiivistelmä loppuraportista.
Olthuis, Marja-Liisa; Kivelä, Suvi & Skutnabb-Kangas, Tove 2013: Revitalising indigenous languages: how to recreate a lost generation. Bristol: Multilingual Matters.
Sarhimaa, Anneli 2013: Karjalan kieli Suomessa. ELDIA-projektin tuloksia. Studies in European Language Diversity 27.1.
UNESCO Ad Hoc Expert Group on Endangered Languages 2003: Language vitality and endangerment. Saatavilla verkossa: www.unesco.org/culture/ich/doc/src/00120-EN.pdf
© Kiännä-työryhmä 2014
