sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Käännä ja elvytä! Kääntäminen pienten kielten ja kulttuurien kohtaamisessa 27.3.2015

Perjantaina 27.3.2015 Kiännä!- ja Kontu-hankkeet järjestivät yhteisen avausseminaarin, jossa esittäytyi myös kolmas tänä vuonna aloittanut Itä-Suomen tutkimushanke Vertaileva karjalan kielen kielioppi. Olimme suunnitelleet seminaaria varten melko monipuolisen ohjelman, jossa hankkeiden tutkijat kertoivat omista tutkimusaiheistaan ja lisäksi kaksi kutsuttua vierasta toi mukaan uudenlaisia näkökulmia. Seminaarissa oli mukavasti kuulijoita, parhaimmillaan yli neljäkymmentä. Olimme erityisen ilahtuneita siitä, että yleisön joukossa oli myös karjalaisyhteisön jäseniä.

Seminaarin alussa Kiännä! ja Kontu esittäytyivät yhteen limittyvinä sisarhankkeina. Kontu on tutkimushanke, jossa tarkastellaan kääntämistä toistaiseksi melko tuntemattomana kielikontaktina. Näkökulma on vahvasti vähemmistökielissä ja siinä, miten kääntämällä voidaan sekä dokumentoida ja säilyttää kieltä että edistää uhanalaisen kielen elvyttämistä. Kontun tutkimuksessa on karjalan kielen lisäksi kohteena muitakin vähemmistökieliä. Kiännä! puolestaan Kontun käytännönläheisempi ja karjalaan keskittyvä sisarhanke, jossa hankkeessamme annetaan kääntäjäkoulutusta ja tuotetaan käännöksiä. Kiännä!-hankkeen tutkijat tekevät läheistä yhteistyötä Kontun kanssa.

Ensimmäinen kutsuvieras Kaarina Pitkänen-Heikkilä (Helsinki) piti mielenkiintoisen esitelmän, jossa hän käsitteli suomen kirjakielen kehitystä 1800-luvulla ja toi esiin erityisesti suomentajien roolia tässä työssä. Esillä olivat myös termikysymykset ja se, millä tavoin ja millaisen keskustelun kautta Suomessa vakiinnutettiin erilaista erikoisalan termistöä (esimerkiksi eläinlajien nimityksiä). Suomen kirjakielen kehitys antaa vertailukohdan karjalan kielen nykytilanteelle, jossa keskustellaan myös yhteisen kirjakielen tarpeesta. Suomenkielisten termien luominen puolestaan rinnastuu siihen sanastotyöhön, jota kaikki karjalan kielen käyttäjät nykyisin tekevät, kun heidän tarvitsemiaan sanoja ei vielä ole karjalan kielessä olemassa.
 

Esitelmän jälkeen ohjelmassa olivat karjalankieliset aamupäiväjamit, kun vieraaksemme saapui Kiviveneh-yhtye. Ryhmä esitti karjalankielistä musiikkia, ja koska osa lauluista oli käännöksiä, Timoi Munne kertoi myös siitä, millä tavoin laulujen käännökset olivat syntyneet. Yksi esityksistä oli ”Kotiseudulle Pohjois-Karjalaan”, josta Timoi Munne ja Santtu Karhu olivat tehneet karjalankielisen version. Yhtye sai vauhdikkaalla esiintymisellään yleisön mukaansa, ja voimme siis lämpimästi suositella Kivivenehtä kaikille kuuntelijoille!

Toinen kutsuvieras oli Natalia Sinitskaja Petroskoista, ja hän kertoi omista kokemuksistaan Muumi-kirjojen kääntäjänä. Tähän mennessä on ilmestynyt jo viisi Muumi-käännöstä, ja ne ovat herättäneet runsaasti huomiota. Esitelmässä käytiin läpi myös kääntämisen aikana tehtyjä ratkaisuja ja vertailtiin esimerkiksi hahmojen nimiä suomen-, ruotsin-, venäjän- ja karjalankielisissä Muumi-kirjoissa. Hauskana yksityiskohtana jäi mieleen se, että kun kääntäessä tulee vastaan ongelma, Natalia tekee samoin kuin monet muutenkin elämässään: kysyy neuvoa äidiltään. Hänen äitinsä on karjalan kielen puhuja, ja Natalia myös testaa käännöstensä ymmärrettävyyden lukemalla ne ensin äidille. (Muumien kiinnostavuudesta Suomessa mainittakoon esimerkkinä se, että kun hankkeistamme tehtiin pieni juttu Itä-Suomen yliopiston sivuille, toimittaja halusi kuvaan nimenomaan Muumit.)


Kutsuvieraiden jälkeen ohjelmassa siirryttiin hankkeiden omiin tutkimusaiheisiin. Riikka Iso-Ahola kertoi siitä, millaisia kaunokirjallisia tekstejä on julkaistu karjalankielisessä lehdistössä ja keitä on ollut kääntämässä näitä tekstejä. Hanna Lantto puhui baskin kielen elvytysprosessin edistysaskeleista ja haasteista, ja hänen esitelmänsä herätti monenlaisia ajatuksia kuulijoissa, jotka vertasivat baskin tilannetta karjalan kielen elvytystyöhön. Huolimatta eri maasta ja erilaisesta historiallisesta tilanteesta kielen elvytyksessä oli samanlaisia piirteitä, ja elvytystyössä oli törmätty samanlaisiin haasteisiin ja kipeisiin kohtiin. Natalia Giloeva jakoi ensimmäisiä kokemuksiaan karjalankielisten uutisten kääntämisestä ja niistä kommenteista, joita uutisten alkaminen on verkkokeskusteluissa kirvoittanut. Ilja Moshnikov esitteli suunnittelemaansa tutkimusta, jossa käsitellään karjalan kielen uusia esiintymisympäristöjä eli verkkosivuja ja sosiaalista mediaa. Lopuksi Lea Siilin kertoi Vertaileva karjalan kielioppi -hankkeesta, jonka tavoitteena on koota yhteen kaikki karjalan kielimuotoja koskeva kieliopillinen kuvaus.

Seminaarin päätteeksi käytiin yhteiskeskustelu, joka osoitti, että päivän anti oli herättänyt monenlaisia ajatuksia ja mielipiteitä. Päivä oli ainakin meille järjestäjille myönteinen kokemus, ja toivomme, että sillä oli annettavaa myös yleisölle. Järjestämme tulevaisuudessakin samanlaisia kaikille avoimia tapahtumia. Ja blogissa palaamme myöhemmin ainakin osaan seminaarissa esitellyistä aiheista - pysykää kuulolla!

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Blogivieras: Maria Kähäri kertoo, miten hän kääntää lastenkirjoja karjalaksi omille lapsilleen

Ku himoitannou joudoaijal ruveta midätah tekstua kiändämäh, ga arbailou täydynöygo sih neruo, sit voibi ottua mintah ihan pikkarazien lapsien kirjan. Pikkarazien lapsien kirjua on kebjei kiändiä, net kirjat eihäi olla pitkät, syväindöt enimyölleh argieloksen dieluo, eigo niilöin tekstu ole jygiedy. Onhäi net kirjutettu pikkarazile lapsile. Pitkembät tekstat da kirjat ollah, nu - pitkembät. Runuo kiändiä pidäy jo enämbi duumaija, ei vaiku alguperäzen tekstan syväindyö, ga ritmuagi. Da pajoloi kiändäjes vie enämbi on ruaduo, ku tekstu pädis yhteh vie muuzikanke. Ga ihan pikkarazien lapsien kirjois on mostu, kudamas on vaiku vähäine sivuu, da vähäine sanua yhtel sivul. 

Minä olen erähii vahnoi lapsien kirjoi kiändänyh omah käyttöh liimuamal karjalankielizen tekstan suomenkielizen tekstan piäle. Nenga olen suanuh kirjua omile lapsile luvettavakse. Ei voi sanuo, ku ei olis midä ottua: vahnoi lapsien kirjoi huogiel suau ostua čöndžöibazariloil da kirjastotgi puaksuh myvväh vahnua kirjua. Segi hyödy nämii kiändäjes on: hyvin nägöy kui parenou oma kielinero. Ku kaččonen nämii omah käyttöh kiännettylöin lapsien kirjoin tekstoi vuozil 2009, 2011 da 2015, ei voi olla nägemättäh kui on kehittynyh minun kielinero, hos viegi tiettäväine kohendettavua on. Putin ilmah piästettylöi kirjoi enne painandua lugietah da kohendetah äijy kerdua, ga nämis ičenluajittulois puutuu tekstu terväh panna sivuloile. Sit onnuako niilöih jiäy nägövih se tovellizembi kielinero. Jälgimäine nämis minun kiännettylöis on kirju päiväzeh näh. Perehen pienimäine jo kyzelöy sidä lugemah, sanou "päi". 

(Maria Kähäri 24.3.2015)



Yllä Maria Kähäri kertoo, että lastenkirjoja kääntämällä voi kehittää omaa karjalan kielen taitoaan. Lastenkirjoissa tekstit ovat lyhyitä ja siksi helpompia käännettäväksi verattuna vaikkapa pitkiin teksteihin tai runoihin ja lauluihin. Samalla jokainen voi tuottaa omiin tarpeisiinsa kirjallisuutta, jota voi lukea lapsille ja tukea heidän karjalan kieltään. Kielen elvytyksessähän kaikkein tärkeintä on välittää uhanalainen kieli uusille puhujasukupolville.

Aiemmin Maria on Vkontakten Kiännä-foorumilla esitellyt, millaisia nämä omatekoiset käännökset ovat (http://vk.com/club87209388?w=wall-87209388_17%2Fall). Karjalankielisen tekstin voi vaikkapa teipata suomenkielisen (tai muunkielisen) tekstin päälle, tai jos on tilaa, karjalankielisen käännöksen voi kirjoittaa kirjan sivuille alkuperäisen tekstin viereen. Ja sitten vain lukemaan perheen pienimille!

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Refleksiivuverbit vai refleksiivutaivutus?

Terveh teile!
Karjalan kieli on suomen lähin sugukieli, ga eruo kielien välil yhtelläh on äijy. Ezimerkikse karjalan kieles on nengomii verbilöi, kudualoil voibi olla refleksiivine taivutus. Niilöi sanotah äijis kielioppilois (ezim. Markianovan kielioppilois) refleksiivuverbilöikse, ga ei kaikil nämmis verbilöis ole refleksiivumerkičysty. Koufeidu juvves Marian ruadopertis rubeimmo kerran Millanke, Hennanke da Marianke kiändämäh erähii moizii verbilöi suomekse. Moine luvettelo puutui silloi luadie (kirjutan sit jälletykses, mittuzes myö mustoitimmo nämmä verbit da kirjutimmo iče):

atkaloijakseh, igävöijäkseh – ikävöidä (paljon)
pestäkseh – peseytyä
ottuakseh – ottaa, tarttua (töihin: ottuakseh ruadoh), ottautua
humaloijakseh – olla putki päällä
juvvakseh – 1. juoda humalaan, 2. juoda riittävästi
syvväkseh – 1. syödä itsensä ähkyyn, 2. syödä riittävästi
kaččuokseh (ezim. zirkaloh) – katsoa itseään (esim. peilistä)
kačahtuakseh - katsastaa
siduokseh – 1. sitoutua, 2. sitoa itsensä
laškistellakseh – laiskotella
uravoijakseh, bluaznuijakseh – hullutella