Käännösseminaarin perjantai: vähemmistökielelle kääntäminen ja kääntäjänkoulutus

Kevät on tulossa Joensuuhun, on lämmintä ja aurinko paistaa – juuri sopiva sää viettää päivä sisätiloissa karjalan käännösseminaarissa. Natalia Giloeva avasi aamulla päivän sanomalla, että neljä vuotta on mennyt todella nopeasti. Siltä se ainakin meistä tuntuu. Viimeinen Kiännän seminaari on päättymäisillään, mutta kaksi koulutuspäivää oli vielä ohjelmassa.

Perjantaiaamun avasi Päivi Kuusen pitämä luento, jonka aihe oli ”vähemmistökielet ja kääntäjänkoulutus”. Päivi käsitteli monesta näkökulmasta sitä, miksi vähemmistökielelle kääntäminen on haastavampaa kuin kääntäminen suurten kielten välillä. Toistuva ongelma on esimerkiksi sanaston puuttuminen. Myös karjalaksi kääntävä joutuu usein tilanteeseen, jossa karjalaksi ei ole olemassa tarvittavaa sanaa. Kiännän seminaareissa onkin harjoiteltu vastineenmuodostusta eli uudissanan kehittämistä. Tammikuussa järjestettiin tähän liittyvä harjoitus, jossa kokeiltiin erilaisia vaihtoehtoja. Somekohun mahdollinen karjalankielinen vastine voisi olla vaikkapa venäjän kautta tuleva englanninkielinen laina haip. Usein syntyy käännöslainoja (esim. ruutuaika > ekruanuaigu, somekohu > somekahakka). Toisinaan kääntäjä joutuu tekemään selittävän käännöksen: somekohu voi olla ögy/kohineh/rähineh/jyrineh sozializes medies.

Sanastosta ja lainasanoista syntyi luennolla tuttuun tapaan vilkasta keskustelua. Englannin kielestä lainaaminen herätti erilaisia ajatuksia. Esimerkiksi tietokonesanastoa on lainattu venäjään suoraan englannista, kun taas suomen kieleen on kehitetty omakielistä terminologiaa (tietokone, tallentaa, tiedosto jne.). Onko taustalla se, että venäjä suurena kielen ei tunnu olevan englannin uhan alla samalla tavalla kuin paljon pienempi suomen kieli? Entä karjala? Millä tavoin tietotekniikkasanastoa pitäisi luoda: lainataanko venäjästä (jonne sanat on ensin lainattu englannista) vai lainataanko tai käännöslainataanko suomesta? Suomenkieliseen sanastoon perustuvat sanat eivät ehkä ole ymmärrettäviä venäjänkarjalaisille, joten pitäisikö ottaa käyttöön englanninkieliset lainat, jotka olisivat kaikkien ymmärrettävissä?

Samassa yhteydessä keskusteltiin myös siitä, että karjalassa kuten missä tahansa kielessä voi tietysti olla synonyymeja eli useita samaa tarkoittavia sanoja. Sanojen voidaan antaa kilpailla keskenään ja katsoa, mikä niistä vakiintuu käyttöön. Tällä tavoin kävi suomen kielessäkin: vuonna 2010 pidetyn sanakilpailun jälkeen valittiin tablettitietokoneen nimitykseksi sormitietokone. Se ei kuitenkaan koskaan vakiintunut käyttöön. (https://www.kielikello.fi/-/sanakilpailu-ja-kuinkas-sitten-kavikaan-tabletista-sormitietokoneeksi-ja-takaisin)

Keskustelua heräteltiin myös siitä, miksi tarvitaan karjalaksi kääntämistä. Yleensä kääntämisen tehtävä on välittää lähdekielellä kirjoitettua tietoa sellaisille lukijoille, jotka eivät osaa lähdekieltä. Karjalankieliset taas ovat sekä Suomessa että Venäjällä kaksikielisiä ja osaavat myös maan enemmistökieltä. He eivät tarvitse karjalankielisiä käännöksiä samalla tavoin kuin vaikkapa suomalaiset tarvitse suomennoksia lukeakseen venäläisiä klassikoita. Kääntämisen tehtävät vähemmistökielisessä yhteisössä ovatkin aivan toisenlaisia: kääntämällä lisätään kielituotteiden määrää, laajennetaan kielen käyttöalueita, luodaan uutta sanasta ja lisätään kielen näkyvyyttä. Keskustelussa tuotiin lisäksi esiin se tärkeä näkökulma, että karjalankieliset käännökset tukevat puhujien identiteettiä ja ovat jopa terapeuttisia.

Päivi puhui myös vähemmistökielten kääntäjänkoulutuksesta – tai lähinnä siitä, että sellaista on vain harvoin tarjolla. Meidän tiedossamme on eräiden vähemmistökielten kääntäjänkoulutusta, mutta kaikissa on kyse karjalaa paljon suuremmista kielistä (baski, tiibet, katalaani, iiri). Voikin esittää kysymyksen: miten käännöstyöhön vaikuttaa se, että kääntäjillä ei ole ammattikääntämisen koulutusta? Keskustelussa päädyttiin näkemykseen, että tällöin kääntämisestä tulee kollektiivista ryhmätyötä, jossa kääntäjä kysyy apua kieliyhteisöltä. Kaikki käännöstyö on tarpeellista, sillä jos kääntämiseen tarvittaisiin aina ammattikääntäjä, monet asiat jäisivät toteutumassa. Kun kieli on uhanalainen, käännöstyöhön tarvitaan kaikki kynnelle kykenevät. Kiännä-hanke on omalta osaltaan pyrkinyt antamaan kääntäjien käyttöön jonkin verran ammattikääntämisen työkaluja.

Lopuksi Päivi kiteytti sen, mikä on kääntäjänkoulutuksen tärkein anti vähemmistökielelle. Siihen sisältyy ensinnäkin käännösstrategioiden tuntemus ja vastine- ja sanastotyön perusteet, mutta myös metakognitiivisten taitojen (oman toiminnan arvioinnin ja kehittämisen) harjoittelu. Koulutus pyrkii siihen, että kääntäjä osaa pohtia omia käännösratkaisujaan ja antaa itse itselleen palautetta. Oman toiminnan arviointi onkin minkä tahansa alan asiantuntijuuden tärkein osatekijä.

Toinen perjantain vieraista oli Karjalan Sivistysseuran varapuheenjohtaja Pekka Vaara, joka kertoi Sivistysseuran historiasta ja erityisesti sen julkaisutoiminnasta. Seura julkaisee Karjalan Heimo -lehteä, johon ovat tervetulleita erilaiset jutut suomeksi tai karjalan eri murteilla. Pekka kertoi tarkemmin myös seuran julkaisuprosessista. Edellisen kerran Pekka kävi vieraanamme kaksi vuotta sitten ja silloin käynnistyi työ, joka johti käännösseminaarin osallistujien Aleksi Ruuskasen ja Tamara Ščerbakovan kääntämä Peppi Pitkysukku ilmeistyi Sivistysseuran julkaisemana vuonna 2018. Pekka halusikin rohkaista seminaarilaisia ottamaan yhteyttä, jos heillä on meneillään tai tulossa sopivia käännösprojekteja.

Perjantai päättyi kaksiin harjoituksiin. Ensin Ilja Moshnikov piti tuttuun tapaan Wikipedia-työpajan, ja taas saatiin uusia karjalankielisiä Wikipedia-tekstejä. Sen jälkeen Päivin ja Natalian ohjaamassa harjoituksessa osallistujat lukevat tätä tekstiä kirjoittaessani ryhmissä ääneen omia käännöksiään ja saivat niistä palautetta. Tämä on erittäin hyödyllinen työskentelytapa kääntäjälle, sillä ääneen lukiessa tekstissä huomaa sellaisia asioita, jotka muuten jäisivät huomaamatta. Vienankarjalaisessa ryhmässä parhaillaan luetaan käännöstä Eduard Uspenskin kirjasta, joka suomeksi tunnetaan nimellä Fedja-setä, kissa ja koira. Vienankarjalaisessa käännöksessä seikkailevat Huoti-tiätä, kišša Matroskin ja koira Mušti. Huomenna saammekin kuulla tästä käännöksestä lisää.