Aluksi Natalia Giloeva kertoi omista kokemuksistaan, jotka koskevat erityisesti suomesta karjalaksi kääntämistä. Kahden läheisen sukukielen välillä liikkuminen on yksi kääntäjän erityistaito, johon liittyy myös haasteita. Uutisia kääntäessään Natalia joutuu tiukalla aikataululla etsimään karjalankielisiä vastineita suomen sanoille, ja siinä hän usein käyttää apuna karjalankielistä yhteisöä sosiaalisessa mediassa. Usein tällainen keskustelu tuottaa monia ehdotuksia: sekä vanhoja karjalankielisiä (murre)sanoja että uudismuodosteita. Niistä kääntäjän täytyy sitten tehdä valinta. Luennon aikana syntyi runsaasti keskustelua ja jopa väittelyä, joka havainnollisesti osoittaa, millaista on pienelle ja hajanaiselle kieliyhteisölle kääntäminen silloin, kun standardisoitu kieli on melko uusi. Osallistujat kertoivat, mitä sanaa käytettiin heidän kylässään tai mitä heidän isovanhempansa käyttivät. Jokaiselle oma muistoissa elävä sana on tunnetasolla se oikea sana – mutta kääntäjä voi valita vain yhden.
Natalian vetämässä työpajassa käännettiin pienryhmissä seuraava uutinen: Televisio- ja radiolähetyksissä on ollut pahoja häiriöitä viime viikonlopusta alkaen. Vallitseva korkeapaine sekoittaa asemien lähetyssignaaleja ja aiheuttaa antennitalouksissa tv-kuvan pätkimistä ja häviämistä kokonaan tai mykistää radion. Ongelmat ovat olleet pahimpia Itä- ja Etelä-Suomessa sekä Pohjanmaalla. (Yle uudizet karjalakse 29.9.2017). Käännökset tehtiin vienankarjalaksi, livvinkarjalaksi ja vepsäksi. Samalla piti pohtia, millaisia vaikeita kohtia kääntämisessä oli, ja mikä tuntui helpota. Jouduttiinko ryhmässä keskustelemaan siitä, mikä olisi sopiva käännösvariantti? Otettiinko lainasanoja ja jos niin suomesta vai venäjästä? Millaiseksi muodostui käännösteksti: oliko siinä sama määrä virkkeitä kuin alkuperäisessä ja muuttuiko sanajärjestys? Käytännössä yksi vaikeus oli suomenkielisessä lähtötekstissä, jonka kaikkia sanoja karjalankieliset eivät täysin ymmärtäneet. Tällaisia olivat esimerkiksi häiriö ja vallitseva korkeapaine. Sanavalintoja jouduttiin taas pohtimaan esimerkiksi silloin, otettaisiinko tekstiin ongelmu vai probliemu.
Venäjän Karjalassa tehdystä ja parhaillaan tehtävästä sanastotyöstä kertoi Olga Ogneva. Karjalankielisillä sanakirjoilla on yllättävän pitkä historia, sillä ensimmäinen sanakirja on tehty vuonna 1668 (katso lisää monikieliseltä ”Viestit Karjala” -Youtube-kanavalta: https://www.youtube.com/watch?v=oJZwxn-13zg). Sen jälkeen sanakirjoja on tehty ensiksi karjalan kielen murteista ja myöhemmin normitetusta karjalasta. Lisäksi sanastotyötä on tehnyt karjalan ja vepsän kielen sanastokomissio, jonka toiminta tosin nykyisin on rahoituksen puutteen vuoksi rajallista. Uutta sanastoa laativat käytännössä monet ammattiryhmät: karjalan kielen tutkijat, toimittajat, kääntäjät ja opettajat. Mutta vaikka monia sanakirjoja ja komission termilistoja onkin olemassa, karjalalta puuttuu silti monia tarpeellisia sanakirjoja kuten synonyymisanasto, etymologinen sanakirja, oikeinkirjoitussanakirja (jollainen on tekeillä) ja verbien rektiosanakirja.
Olga myös näytti tekemänsä haastattelun, jossa Tatjana Boiko vastaa karjalan kielen sanoja ja sanakirjoja koskeviin kysymyksiin. Video on nähtävissä YouTubessa: https://www.youtube.com/watch?v=22ok2RbhDnE&feature=youtu.be.
Päivän päätteeksi seminaarissa vieraili Päivi Pasanen Helsingin yliopistosta kertomassa kääntäjän termityöstä. Termityöllä tarkoitetaan sanastotyötä, johon kuuluu ”tietyn erikoisalan käsitteitä ja niiden nimityksiä koskevan tiedon systemaattinen kerääminen, analysointi, kuvaaminen ja esittäminen” (http://tieteentermipankki.fi/wiki/Nimitys:termity%C3%B6). Kääntäjä kohtaa termityön alaan kuuluvia haasteita erityisesti silloin kuin hän kääntää jonkin erityisalan tekstejä (esimerkiksi urheilutekstejä, tekniikan tekstejä, lääketieteen tekstejä tai lakitekstejä). Käännöstieteessä tehdään ero yleiskielen ja erikoiskielen välillä: yleiskieli on suunnattu kaikille lukijoille, mutta erikoiskielellä kirjoitetaan alan ammattilaisille. Sanaston kannalta yleis- ja erikoiskieli eroavat huomattavasti toisistaan. Yleiskieleen sisältyy (tavallisia) sanoja, joilla on merkitys. Erikoiskieli taas sisältää sanoja, joilla on merkitys, mutta lisäksi myös termejä, joka nimeävät jonkin käsitteen. Käsitteillä taas ei ole merkitystä samalla tavalla kuin tavallisilla sanoilla, vaan niillä on ihmisten tietoisesti laatima määritelmä. Lisäksi käsitteet muodostavat käsitejärjestelmiä, joka koostuvat esimerkiksi ylä- ja alakäsitteistä (vuodenajat: talvi, kesä, kevät, syksy) tai koostumussuhteesta (puun lehti koostuu lehtilavasta, lehtiruodosta ja lehtikannasta).
Kääntäjä ei useinkaan käännä kokonaisia käsitejärjestelmiä, vaan hän kohtaa käännettävissä teksteissä yksittäisiä termejä ja joutuu etsimään niille kohdekielestä sopivia vastineita. Tässä tiedonhaku on olennaisen tärkeä taito. Päivi kertoi, että tutkimusten mukaan jopa valtaosa kääntäjän työstä kuluu nimenomaan tiedonhakuun. Joskus kääntäjä joutuu myös luomaan uusia termejä, ja tällaiseen tilanteeseen karjalan tai vepsän kielen kääntäjät tietysti kohtaavat usein. Termiä luodessa kannattaa pitää mielessä hyvän termin ominaisuudet: se on läpinäkyvä, johdonmukainen, tarkoituksenmukainen, erottuva, lyhyt, helppo ääntää, kirjoittaa ja taivuttaa ja muutekin kielellisesti moitteeton. Hyvien termien luominen vaatii siis melko paljon tietoa siitä kielestä, johon termi luodaan.
Lähitapaamisen jälkeen seminaarin osallistujat lähtivät kotiin sulattelemaan kahden päivän antia ja tekemään ensimmäistä harjoituskäännöstä. Tammikuussa tavataan taas tämän mukavan ja aktiivisen ryhmän kanssa!
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.