perjantai 13. lokakuuta 2017

Käännösseminaarin perjantai: karjalaiset, vepsäläiset ja kääntäjän vastuu

Kiännä!-hanke järjestää tänä syksynä toisen kerran karjalan käännösseminaari I:n, ja tänä viikonloppuna olemme ottaneet vastaan mukavan joukon aivan uusia kurssilaisia. Kurssilla on mukana sekä pitkän työuran tehneitä karjalan kielen ammattilaisia että nuoria opiskelijoita. Suurin osa on venäjänkarjalaisia mutta joukkoon mahtuu myös suomenkarjalaisia sekä Itä-Suomen yliopistosta että sen ulkopuolelta. Kielivalikoimakin on mielenkiintoinen, sillä tällä kertaa livvin- ja vienankarjalan lisäksi kurssilla käännetään vepsän kielelle.

Vepsä on suomen ja karjalan sukukieli, jota puhutaan Äänisen etelä- ja länsipuolella. Vepsän kieli on samalla tavalla uhanalainen kuin karjalan kielikin, joten otimme mielellämme pari vepsäläistä mukaan seminaariin.
Lisätietoa vepsän kielestä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Veps%C3%A4n_kieli
https://sukukielet.wordpress.com/2013/05/03/vepsan-kieli/

Ensimmäisenä seminaaripäivänä 13.10. syvennyttiin kääntämisen ja kääntäjänä toimimisen perusteisiin. Minna Kumpulainen piti luennon kääntäjän kompetensseista eli tiedoista, taidoista ja osaamisesta. Hän myös herätteli osallistujia pohtimaan, mitä kääntämiseen tarvittavia taitoja heillä jo on ja mitä taitoja he haluaisivat oppia. Luennon aikana tuli selväksi, että vaikka kääntäjillä on tietenkin oltava hyvä kielitaito, se ei yksinään riitä. Kääntäjän pitää opetella kielten välissä liikkumisen taito: hänen on osattava vertailla kieliä toisiinsa ja tunnistaa kielten väliset erot ja yhtäläisyydet. Kielten välillä toimimisen ohella toinen kääntäjän keskeinen taito on tiedonhaku. Kääntäjän työssä joutuu jatkuvasti etsimään tietoa monenlaisista lähteistä: internetistä, kirjoista, sanakirjoista, oppikirjoista, asiantuntijoilta, kollegoilta… Lisäksi löydettyä tietoa on osattava arvioida kriittisesti. Uhanalaiselle kielelle käännettäessä tiedonhaku on erityisen tärkeää mutta samalla myös erityisen haastavaa, koska esimerkiksi karjalaksi ja vepsäksi on julkaistu vain vähän eri alojen tekstejä. Luennon aikana keskustelussa tuli esiin myös se vastuu, joka on karjalan kääntäjillä. Kun monet nykyisin opettelevat kieltä lehtien kautta, lehtitekstit toimivat mallina kielen oppijoille. Siksi media-alalla toimivat karjalan kielen ammattilaiset ovat hyvin tietoisia omasta roolistaan ja
vastuustaan karjalan kielen kehittäjinä.



Päivän toisella oppitunnilla Päivi Kuusi johdatteli osallistujia käännösprosessiin eli pohtimaan, mitä kaikkea kääntäjä tekee silloin, kun hän kääntää, ja mitä hänen päässään tapahtuu, kun hän kääntää. Kurssilla käytetään yhtenä oppimisvälineenä ns. käännöskommenttia, jossa opiskelijat kuvaavat kirjoittamalla harjoituskäännöksen tekemistä ja perustelevat tekemiään ratkaisuja. Myös tämän luennon aikana virisi runsaasti keskustelua. Puhuttiin esimerkiksi kääntäjien sanastoratkaisuista: saako käännökseen ottaa venäjästä kansainvälisen lainasanan vai pitäisikö etsiä tai luoda tilalle karjalankielinen sana? Omakielisen sanan luominen kehittää kieltä, mutta samalla outo sana vaikeuttaa tekstin ymmärtämistä, ja vaikeasti ymmärrettävä teksti voi karkottaa lukijoita. Toisinaan voi olla paikallaan käyttää lainasanaa, joka on tuttu kaikille Venäjän karjalalaisille (joille venäjä on koulusivistyskieli). Kääntämissä piilee kuitenkin tällöin riski, että vähitellen lainasanat vakiintuvat ja karjalan omat ilmaisuvarat joutuvat unohduksiin. Suomesta käännettäessä tilanne on samanlainen. Tällä rajalla kääntäjä siis tasapainoilee. Esille tuotiin myös huoli siitä, että lainaaminen valtakielestä (venäjästä tai suomesta) voi etäännyttää Venäjällä ja Suomessa puhuttua karjalaa toisistaan. Tällainen kehitys ei olisi kenenkään etu.



Päivän lopuksi kurssilaiset pääsivät vielä harjoittelemaan kääntämistä pienryhmissä. Tehtävänä oli kääntää lyhyt Kiännä-seminaaria käsittelevä uutinen johonkin tiettyyn tarkoitukseen, tietylle yleisölle tai tiettyyn julkaisuun (lehteen, radioon, videolle jne.). Tässä yhteydessä pohdittiin, millä tavoin kohderyhmä tai julkaisufoorumi pitää ottaa kääntäessä huomioon. Esimerkiksi radiouutisissa kääntämistä rajoittaa se, että uutisten lukemiseen on varattu tietty aika, jota ei ole mahdollista ylittää. Lisäksi piti miettiä, mistä kaikista asioista käännettäessä pitäisi etsiä lisätietoa ja mistä tietoa voisi hankkia. Keskustelu osoitti havainnollisesti sen, että kääntäjien käsissä teksti tulee ruodittua perusteellisesti ja kaikki huolimattomat tai huonosti muotoillut asiat nousevat esiin.

Sanaston tasolla paljon keskustelua herätti esimerkiksi suomenkielinen sana asiateksti, jolla ei ole selvää karjalan- tai venäjänkielistä vastinetta ja joka käsitteenäkin oli Venäjän karjalaisille vieras. Suomen karjalankieliset ymmärtävät suomen pohjalta muodostetun käännöslainan, mutta Venäjän karjalaisille ja vepsäläisille tällainen yhdyssana on täysin tuntematon. Miten asiateksti käännettäisiin karjalaksi tai vepsäksi? Pitääkö termiä selittää tarkemmin tai antaa esimerkkejä? Voiko sanasta jättää alkuosan pois ja puhua vain teksteistä?

Päivän aikana keskustelu pyöri pitkälti sanojen ja sanaston ympärille. Tästä puheenaiheesta jatkamme huomenna lauantaina, joka on tänä vuonna nimetty ”sanastopäiväksi”: koko päivän opetus liittyy kääntämisessä esiin tuleviin sanastotyöhön.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti