Käännösseminaarin sanastopäivä

Tänään lauantaina pidimme käännösseminaarissa ”sanastopäivän”, johon olivat tervetulleita myös ulkopuoliset kuulijat. Tähänastiset kokemuksemme ovat osoittaneet, että sanasto on karjalaksi kääntämisessä erityisen keskeisessä asemassa ja että opiskelijat omissa harjoituskäännöksissään pohtivat erityisesti sanastoon liittyviä kääntämisen vaikeuksia. Mistä voi löytää sopivan karjalankielisen vastineen? Millaisia apuvälineitä on olemassa? Millaisia sanakirjoja? Mitä on internetissä? Milloin voi tai pitää tehdä kokonaan uusi karjalankielinen sana? Miten uusia sanoja luodaan? Näihin kysymyksiin etsittiin vastauksia päivän luennoilla.

Aluksi Natalia Giloeva kertoi omista kokemuksistaan, jotka koskevat erityisesti suomesta karjalaksi kääntämistä. Kahden läheisen sukukielen välillä liikkuminen on yksi kääntäjän erityistaito, johon liittyy myös haasteita. Uutisia kääntäessään Natalia joutuu tiukalla aikataululla etsimään karjalankielisiä vastineita suomen sanoille, ja siinä hän usein käyttää apuna karjalankielistä yhteisöä sosiaalisessa mediassa. Usein tällainen keskustelu tuottaa monia ehdotuksia: sekä vanhoja karjalankielisiä (murre)sanoja että uudismuodosteita. Niistä kääntäjän täytyy sitten tehdä valinta. Luennon aikana syntyi runsaasti keskustelua ja jopa väittelyä, joka havainnollisesti osoittaa, millaista on pienelle ja hajanaiselle kieliyhteisölle kääntäminen silloin, kun standardisoitu kieli on melko uusi. Osallistujat kertoivat, mitä sanaa käytettiin heidän kylässään tai mitä heidän isovanhempansa käyttivät. Jokaiselle oma muistoissa elävä sana on tunnetasolla se oikea sana – mutta kääntäjä voi valita vain yhden.

Natalian vetämässä työpajassa käännettiin pienryhmissä seuraava uutinen: Televisio- ja radiolähetyksissä on ollut pahoja häiriöitä viime viikonlopusta alkaen. Vallitseva korkeapaine sekoittaa asemien lähetyssignaaleja ja aiheuttaa antennitalouksissa tv-kuvan pätkimistä ja häviämistä kokonaan tai mykistää radion. Ongelmat ovat olleet pahimpia Itä- ja Etelä-Suomessa sekä Pohjanmaalla. (Yle uudizet karjalakse 29.9.2017). Käännökset tehtiin vienankarjalaksi, livvinkarjalaksi ja vepsäksi. Samalla piti pohtia, millaisia vaikeita kohtia kääntämisessä oli, ja mikä tuntui helpota. Jouduttiinko ryhmässä keskustelemaan siitä, mikä olisi sopiva käännösvariantti? Otettiinko lainasanoja ja jos niin suomesta vai venäjästä? Millaiseksi muodostui käännösteksti: oliko siinä sama määrä virkkeitä kuin alkuperäisessä ja muuttuiko sanajärjestys? Käytännössä yksi vaikeus oli suomenkielisessä lähtötekstissä, jonka kaikkia sanoja karjalankieliset eivät täysin ymmärtäneet. Tällaisia olivat esimerkiksi häiriö ja vallitseva korkeapaine. Sanavalintoja jouduttiin taas pohtimaan esimerkiksi silloin, otettaisiinko tekstiin ongelmu vai probliemu.

Venäjän Karjalassa tehdystä ja parhaillaan tehtävästä sanastotyöstä kertoi Olga Ogneva. Karjalankielisillä sanakirjoilla on yllättävän pitkä historia, sillä ensimmäinen sanakirja on tehty vuonna 1668 (katso lisää monikieliseltä ”Viestit Karjala” -Youtube-kanavalta: https://www.youtube.com/watch?v=oJZwxn-13zg). Sen jälkeen sanakirjoja on tehty ensiksi karjalan kielen murteista ja myöhemmin normitetusta karjalasta. Lisäksi sanastotyötä on tehnyt karjalan ja vepsän kielen sanastokomissio, jonka toiminta tosin nykyisin on rahoituksen puutteen vuoksi rajallista. Uutta sanastoa laativat käytännössä monet ammattiryhmät: karjalan kielen tutkijat, toimittajat, kääntäjät ja opettajat. Mutta vaikka monia sanakirjoja ja komission termilistoja onkin olemassa, karjalalta puuttuu silti monia tarpeellisia sanakirjoja kuten synonyymisanasto, etymologinen sanakirja, oikeinkirjoitussanakirja (jollainen on tekeillä) ja verbien rektiosanakirja.
Olga myös näytti tekemänsä haastattelun, jossa Tatjana Boiko vastaa karjalan kielen sanoja ja sanakirjoja koskeviin kysymyksiin. Video on nähtävissä YouTubessa: https://www.youtube.com/watch?v=22ok2RbhDnE&feature=youtu.be.

Päivän päätteeksi seminaarissa vieraili Päivi Pasanen Helsingin yliopistosta kertomassa kääntäjän termityöstä. Termityöllä tarkoitetaan sanastotyötä, johon kuuluu ”tietyn erikoisalan käsitteitä ja niiden nimityksiä koskevan tiedon systemaattinen kerääminen, analysointi, kuvaaminen ja esittäminen” (http://tieteentermipankki.fi/wiki/Nimitys:termity%C3%B6). Kääntäjä kohtaa termityön alaan kuuluvia haasteita erityisesti silloin kuin hän kääntää jonkin erityisalan tekstejä (esimerkiksi urheilutekstejä, tekniikan tekstejä, lääketieteen tekstejä tai lakitekstejä). Käännöstieteessä tehdään ero yleiskielen ja erikoiskielen välillä: yleiskieli on suunnattu kaikille lukijoille, mutta erikoiskielellä kirjoitetaan alan ammattilaisille. Sanaston kannalta yleis- ja erikoiskieli eroavat huomattavasti toisistaan. Yleiskieleen sisältyy (tavallisia) sanoja, joilla on merkitys. Erikoiskieli taas sisältää sanoja, joilla on merkitys, mutta lisäksi myös termejä, joka nimeävät jonkin käsitteen. Käsitteillä taas ei ole merkitystä samalla tavalla kuin tavallisilla sanoilla, vaan niillä on ihmisten tietoisesti laatima määritelmä. Lisäksi käsitteet muodostavat käsitejärjestelmiä, joka koostuvat esimerkiksi ylä- ja alakäsitteistä (vuodenajat: talvi, kesä, kevät, syksy) tai koostumussuhteesta (puun lehti koostuu lehtilavasta, lehtiruodosta ja lehtikannasta).

Kääntäjä ei useinkaan käännä kokonaisia käsitejärjestelmiä, vaan hän kohtaa käännettävissä teksteissä yksittäisiä termejä ja joutuu etsimään niille kohdekielestä sopivia vastineita. Tässä tiedonhaku on olennaisen tärkeä taito. Päivi kertoi, että tutkimusten mukaan jopa valtaosa kääntäjän työstä kuluu nimenomaan tiedonhakuun. Joskus kääntäjä joutuu myös luomaan uusia termejä, ja tällaiseen tilanteeseen karjalan tai vepsän kielen kääntäjät tietysti kohtaavat usein. Termiä luodessa kannattaa pitää mielessä hyvän termin ominaisuudet: se on läpinäkyvä, johdonmukainen, tarkoituksenmukainen, erottuva, lyhyt, helppo ääntää, kirjoittaa ja taivuttaa ja muutekin kielellisesti moitteeton. Hyvien termien luominen vaatii siis melko paljon tietoa siitä kielestä, johon termi luodaan.

Lähitapaamisen jälkeen seminaarin osallistujat lähtivät kotiin sulattelemaan kahden päivän antia ja tekemään ensimmäistä harjoituskäännöstä. Tammikuussa tavataan taas tämän mukavan ja aktiivisen ryhmän kanssa!

Käännösseminaarin perjantai: karjalaiset, vepsäläiset ja kääntäjän vastuu

Kiännä!-hanke järjestää tänä syksynä toisen kerran karjalan käännösseminaari I:n, ja tänä viikonloppuna olemme ottaneet vastaan mukavan joukon aivan uusia kurssilaisia. Kurssilla on mukana sekä pitkän työuran tehneitä karjalan kielen ammattilaisia että nuoria opiskelijoita. Suurin osa on venäjänkarjalaisia mutta joukkoon mahtuu myös suomenkarjalaisia sekä Itä-Suomen yliopistosta että sen ulkopuolelta. Kielivalikoimakin on mielenkiintoinen, sillä tällä kertaa livvin- ja vienankarjalan lisäksi kurssilla käännetään vepsän kielelle.

Vepsä on suomen ja karjalan sukukieli, jota puhutaan Äänisen etelä- ja länsipuolella. Vepsän kieli on samalla tavalla uhanalainen kuin karjalan kielikin, joten otimme mielellämme pari vepsäläistä mukaan seminaariin.
Lisätietoa vepsän kielestä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Veps%C3%A4n_kieli
https://sukukielet.wordpress.com/2013/05/03/vepsan-kieli/

Ensimmäisenä seminaaripäivänä 13.10. syvennyttiin kääntämisen ja kääntäjänä toimimisen perusteisiin. Minna Kumpulainen piti luennon kääntäjän kompetensseista eli tiedoista, taidoista ja osaamisesta. Hän myös herätteli osallistujia pohtimaan, mitä kääntämiseen tarvittavia taitoja heillä jo on ja mitä taitoja he haluaisivat oppia. Luennon aikana tuli selväksi, että vaikka kääntäjillä on tietenkin oltava hyvä kielitaito, se ei yksinään riitä. Kääntäjän pitää opetella kielten välissä liikkumisen taito: hänen on osattava vertailla kieliä toisiinsa ja tunnistaa kielten väliset erot ja yhtäläisyydet. Kielten välillä toimimisen ohella toinen kääntäjän keskeinen taito on tiedonhaku. Kääntäjän työssä joutuu jatkuvasti etsimään tietoa monenlaisista lähteistä: internetistä, kirjoista, sanakirjoista, oppikirjoista, asiantuntijoilta, kollegoilta… Lisäksi löydettyä tietoa on osattava arvioida kriittisesti. Uhanalaiselle kielelle käännettäessä tiedonhaku on erityisen tärkeää mutta samalla myös erityisen haastavaa, koska esimerkiksi karjalaksi ja vepsäksi on julkaistu vain vähän eri alojen tekstejä. Luennon aikana keskustelussa tuli esiin myös se vastuu, joka on karjalan kääntäjillä. Kun monet nykyisin opettelevat kieltä lehtien kautta, lehtitekstit toimivat mallina kielen oppijoille. Siksi media-alalla toimivat karjalan kielen ammattilaiset ovat hyvin tietoisia omasta roolistaan ja
vastuustaan karjalan kielen kehittäjinä.

Päivän toisella oppitunnilla Päivi Kuusi johdatteli osallistujia käännösprosessiin eli pohtimaan, mitä kaikkea kääntäjä tekee silloin, kun hän kääntää, ja mitä hänen päässään tapahtuu, kun hän kääntää. Kurssilla käytetään yhtenä oppimisvälineenä ns. käännöskommenttia, jossa opiskelijat kuvaavat kirjoittamalla harjoituskäännöksen tekemistä ja perustelevat tekemiään ratkaisuja. Myös tämän luennon aikana virisi runsaasti keskustelua. Puhuttiin esimerkiksi kääntäjien sanastoratkaisuista: saako käännökseen ottaa venäjästä kansainvälisen lainasanan vai pitäisikö etsiä tai luoda tilalle karjalankielinen sana? Omakielisen sanan luominen kehittää kieltä, mutta samalla outo sana vaikeuttaa tekstin ymmärtämistä, ja vaikeasti ymmärrettävä teksti voi karkottaa lukijoita. Toisinaan voi olla paikallaan käyttää lainasanaa, joka on tuttu kaikille Venäjän karjalalaisille (joille venäjä on koulusivistyskieli). Kääntämissä piilee kuitenkin tällöin riski, että vähitellen lainasanat vakiintuvat ja karjalan omat ilmaisuvarat joutuvat unohduksiin. Suomesta käännettäessä tilanne on samanlainen. Tällä rajalla kääntäjä siis tasapainoilee. Esille tuotiin myös huoli siitä, että lainaaminen valtakielestä (venäjästä tai suomesta) voi etäännyttää Venäjällä ja Suomessa puhuttua karjalaa toisistaan. Tällainen kehitys ei olisi kenenkään etu.

Päivän lopuksi kurssilaiset pääsivät vielä harjoittelemaan kääntämistä pienryhmissä. Tehtävänä oli kääntää lyhyt Kiännä-seminaaria käsittelevä uutinen johonkin tiettyyn tarkoitukseen, tietylle yleisölle tai tiettyyn julkaisuun (lehteen, radioon, videolle jne.). Tässä yhteydessä pohdittiin, millä tavoin kohderyhmä tai julkaisufoorumi pitää ottaa kääntäessä huomioon. Esimerkiksi radiouutisissa kääntämistä rajoittaa se, että uutisten lukemiseen on varattu tietty aika, jota ei ole mahdollista ylittää. Lisäksi piti miettiä, mistä kaikista asioista käännettäessä pitäisi etsiä lisätietoa ja mistä tietoa voisi hankkia. Keskustelu osoitti havainnollisesti sen, että kääntäjien käsissä teksti tulee ruodittua perusteellisesti ja kaikki huolimattomat tai huonosti muotoillut asiat nousevat esiin.

Sanaston tasolla paljon keskustelua herätti esimerkiksi suomenkielinen sana asiateksti, jolla ei ole selvää karjalan- tai venäjänkielistä vastinetta ja joka käsitteenäkin oli Venäjän karjalaisille vieras. Suomen karjalankieliset ymmärtävät suomen pohjalta muodostetun käännöslainan, mutta Venäjän karjalaisille ja vepsäläisille tällainen yhdyssana on täysin tuntematon. Miten asiateksti käännettäisiin karjalaksi tai vepsäksi? Pitääkö termiä selittää tarkemmin tai antaa esimerkkejä? Voiko sanasta jättää alkuosan pois ja puhua vain teksteistä?

Päivän aikana keskustelu pyöri pitkälti sanojen ja sanaston ympärille. Tästä puheenaiheesta jatkamme huomenna lauantaina, joka on tänä vuonna nimetty ”sanastopäiväksi”: koko päivän opetus liittyy kääntämisessä esiin tuleviin sanastotyöhön.

Ligakuu 2017

Lokakuun kalenteri on nyt valmis. PDF-version voi ladata täältä: https://www.dropbox.com/s/kc0987pcnfyz7d2/Ligakuu2017.pdf?dl=0