lauantai 14. tammikuuta 2017

Käännösseminaarin lauantai: vieraana venäläisen kaunokirjallisuuden kääntäjä

Lauantaina hankkeen vieraana oli Arja Pikkupeura, jolla on yli kahden vuosikymmenen kokemus venäläisen kaunokirjallisuuden suomentamisesta. Hän piti kaksi luentoa, joista ensimmäinen käsitteli kaunokirjallisten teosten kääntämistä sekä yleisellä tasolla että erityisesti venäjän ja suomen kielten (ja kulttuurien) välillä. Hyvin mielenkiintoinen luento sisälsi monia mieleen jääviä ja ajatuksia herättäviä kohtia. Ensimmäisessä Kiännä!-hankkeen järjestämässä käännösseminaarissa painopiste oli asiatekstien kääntämisestä, ja siitä kaunokirjallisuuden kääntäminen poikkeaa monin tavoin. Kaunokirjallinen julkaisu on taideteos, joka kääntäjän pitää osata kääntää taideteokseksi myös kohdekielellä. Romaaneissa kirjailija ei useinkaan sano asioita suoraan, vaan lukijan pitää osata lukea rivien välistä. Kääntäjän pitää kääntää kirjailijan teksti sillä tavoin, että käännöksen lukija löytää rivien välistä samat asiat kuin alkutekstin lukija. Kääntäjän haasteena on myös välittää käännöksessä kirjailijan tyyli, joka voi sisältää esimerkiksi pitkiä virkkeitä, tietynlaisen sanaston käyttöä, puhekielisyyksiä tai vaikkapa erityistä välimerkkien käyttöä.

Toisen luennon aiheena oli kääntäjän projektiosaaminen ja suomentajana toimimisen mahdollisuudet ja realiteetit. Näkökulmana oli suomentaminen, suomenkielisten käännösten julkaiseminen ja ammattikääntäjän työ Suomessa. Myös tämä luento oli todella kiinnostava, koska se tarjosi kontrastin karjalaksi kääntämiselle. Jos Suomen kirjallisuusmarkkinoita voidaan kuvat ”erittäin pieniksi” niin miten pienet ovat karjalankielisen kirjallisuuden markkinat? Karjalaksi kääntäminen ja karjalankielisen kirjallisuuden julkaiseminen eivät ole kaupallista toimintaa. Kääntäjille työ on yksi kieliaktivismin muoto, ja kirjallisuuden julkaisijatkaan (karjalan kieltä tukevat yhdistykset) eivät tavoittele kaupallista voittoa. Pikkupeuran käsittelemät asiat käännössopimuksista olivat kuitenkin karjalan kääntäjillekin hyödyllistä tietoa: mitä kaikkea sopimuksessa olisi hyvä mainita ja millaiset ovat esimerkiksi kääntäjän tekijänoikeudet omaan käännökseensä.

Lauantain päättyi Ilja Moshnikovin vetämään Wikipedia-työpajaan. Edellisen lähitapaamisen jälkeen livvinkarjalainen Wikipedia on päässyt hautomosta, mutta varsinaiskarjalan Wikipedia on hautomossa edelleen. Työpajassa keskustelua herätti myös karjalankielisen Wikipedian tulevaisuus ja mahdollisuus siihen, että olemassa olisi yksi kaikille karjalan muodoille yhteinen Wikipedia. Tähän päämäärään monet haluavat pyrkiä, mutta haasteena ovat Wikipedian tekniset ratkaisut ja myös herkkä tilanne eri karjalan muotojen puhujien ja kehittäjien kesken.

[Tätä kirjoittaessani työpaja on vielä käynnissä ja kuuntelen tietokoneluokanssa pehmeää karjalan kieltä, kun työpajan vetäjä Ilja ja avustajana toimiva Maria Kähäri ja kurssin osallistujat puhuvat kaikista teknisistä ja sisällöllisistä asioista karjalaksi. Nämä työpajat ovat osoittaneet monella tasolla sen, että karjalan kieli on nykyaikainen kieli, jolla voidaan puhua kaikesta.]

Ei kommentteja

Lähetä kommentti