Helka Riionheimo: Karjalankielinen Joensuu
Karjalan kielen päivän kunniaksi
Kiännä!-hanke julkistaa karjalankielisen Joensuun keskustan kartan. Idea kartasta syntyi pari vuotta sitten, kun Joensuussa keskusteltiin kiivaastikin aloitteesta, että kaupukiin tulisi suomenkielisten katukylttien lisäksi karjalankielisiä kylttejä. Mielikuvitusleikki karjalankielisestä Joensuusta jäi elämään mielessämme, ja taustalla on myös tieto siitä, että 1600-luvulle saakka Pohjois-Karjalan alue on ollut karjalankielistä. Tänä vuonna toteutuimme vihdoin ideamme.
Joensuun kaupunkinimien kääntämiseen ovat osallistuneet Natalia Giloeva (livvinkarjala), Olga Karlova (vienankarjala) ja Katerina Paalamo (eteläkarjala). Käännöksissä on yhdistetty aineksia kaikista kolmesta karjalan murteesta, joten kyseessä on eräänlainen käännöskokeilu. Miltä näyttää, kun emme pysyttele tietyssä murteessa vaan tuomme kaikki murteet yhteen?
Kartta on
Kiännä!-hankkeen leikkimielinen tempaus karjalan kielen näkyvyyyden hyväksi. Sitä ei ole tarkoitettu vakavaksi ehdotukseksi vaan keskustelun herättäjäksi. Joensuun kaupunkia kiitämme siitä, että saimme käyttöömme Joensuun karttapohjan.
Karjalan kielen päivästä löytyy lisätietoa Karjalan Kielen Seuran sivuilta: https://www.karjal.fi/kks/karjalan-kieli/karjalan-kielen-paiva/. Sieltä voi myös ladata seuran tuottamia karjalan kielen päivän kuvamateriaaleja.
Pdf-muodossa kartan voi ladata täältä:
https://tinyurl.com/yc9arzm5
Huom! Ilmeisesti linkki ei toimi kunnolla kaikilla selaimilla vaan se saattaa vaatia käyttäjän hyväksymistä. Kun minulle tulee hyväksymispyyntöjä, kuittaan ne, mutta siinä voi olla vähän viivettä. Kannattaa kokeille Crome-selaimella, joka tuntuisi toimivan parhaiten.
Karttaa saa käyttää vapaasti, mutta pyydämme mainitsemaan Kiännä!-hankkeen nimen sen yhteydessä.
Natalia Giloeva: Ollougo Jovensuus uuličču, kadu vai piha?
27. kylmykuudu Suomes pietäh Karjalan kielen päiviä. Midä vois luadie karjalan kielen hyväkse da ozuttua sinä piän? Midä kiändäzimmö karjalakse? – mostu kyzymysty olemmo duumainnuh Kiännä-projektas, kudai elavuttau da kehittäy karjalan kieldy kiändämäl.
Jo ammui on olluh paginua sit, gu hyvä olis Pohjas-Karjalan Jovensuun linnah suaja kaduloin nimet karjalakse. Sendäh piätimmögi kiändiä allukse Jovensuun linnankesken uuličat. Tämä kiännös on enäm kiännösehoitus, kiännösvariantu, kiännöseksperimentu.
Suvaičemmo kaikkii karjalan kielimuodoloi da sinounimoi: kyzely abuh da kiännös keskikielel
Kerras nouzi kyzymys: mil karjalan murdehel Jovensuun kaduloin nimet pidäs olla? Ezmäi tahtoimmo luadie eri kiännökset vienan-, livvin- da suvikarjalakse. Muga roinnus kolme kartua, jogahizel mainitul kielimuvvol oma. Ga myöhäi tahtommo olla yhtes, toinah opimmo kuitah syndyö yhteh, kui sanotah. Dai synnyimmö. Luajiimmo yhten kiännöksen, kudamas nägyy kaikkien piämurdehien sidä-tädä piirrehty.
Probliemastu oli katu-sanan kiändämizenke. Ollougo pagin uuličas, kavus vai pihas? Tiezimmö, mih ottavuimmo. Juuri uuličču / uuličča -sanua suvaijah äijät Suomen karjalazet. Yhtelläh kadu-sana sežo sai kannatustu Facebookas pietys kyzelys. Sen ližäkse olemmo huomannuh, gu juuri kadu-variantua käytetähgi Suomes karjalazet, konzu mugavutetah suomenkielisty katu-sanua karjalakse paistes.
Sana piha sežo oli kyzelys, ga ei olluh suannuh äijiä kannatustu vikse sendäh, gu se on juurdunuh kieleh pihal ’ulkona’, pihale ’ulos’, ’taloin pihas’ -jyttyzis merkičyksis. Toinah karjalazet ollah harjavuttu realieloin mugah sanomah kaduloi libo uuličoikse, libo kaduloikse rippujen sit, eletännehgo hyö Ven’al vai Suomes. Toizielpäi juuri net Ven’an karjalazet, kuduat opitah käyttiä enämbän omua sanua laihinakse otetun sanan sijas, iänestettih piha-variantua. Kyzelyn vuoh tiijustimmo, gu vähem libo enäm suvaijah jogahistu variantua.
Vokalin jälles kadu, konsonantan jälles uuličča da muudu kiännöspiätösty
Olemmo käyttänyh kiändäjes kadu-sanua sit, konzu kavun nimen enzimäine oza oli loppenuhes vokalih. Nenga luajiimmo sendäh gu sana uuličču muitegi algahes pitkäl vokalil da sanas rodies jygieh lugiettavu, ezimerkikse Bol’ničču-uuličču ’Sairaalakatu’. Tämä jälgimäine oligi livvinkarjalazes kiännösvariantas ezmäi. Vie vaigiembi rodies vikse a-loppuhizis luajittu suvikarjalaine nimitys Bol’niččauuličča. Yhtehizeh versieh tuli variantu Bol’niččakadu. Uuličča on tulluh moizih kaduloin nimih, kus yhtyssanan enzimäine oza on n-loppuhine, ezimerkikse Sepänuuličča ’Sepänkatu’.
Livvinkarjalas uuličču-sanas on nominatiivan lopus u, ga vienan- da suvikarjalas on a-loppu. Toizielpäi a tulou sit uuličču-sanan taivuttajes, ezimerkikse uuličat. Sendäh kiännökseh tuli yhtehine variantu uuličča. Toinah liygiläzet ei äijäl suututa meijän piäle.
Karjalazet ylen suvaijah niekku-suffiksua, da meil oli mahto käyttiä sidägi kaduloin nimien kiännökses. Nenga Kalastajankatu:s rodih meijän versies Kalaniekanuuličča.
Tämä kiännösruado vie kerran ozutti sen, min myö tiezimmö jo ennepäi: karjalan kielen sanasto on bohattu. Ylen hyvä, gu kieles on sinounimua, da niidy voibi dai pidäy käyttiä kieldy elavuttajes da kehittäjes. Sežo kiändämäl.
Jovensuun keskilinnan kaduloin nimet kiännettih karjalakse: Natalia Giloeva, Olga Karlova da Katerina Paalamo.
Olga Karlova: Linnankeski, pogosta vain ryhjä?
Oli meilä kačo, hyvä rahvaš, Karjalan kielen päiväh liittyjyä kielihälinehtä. Kaikkie šitä piäkopašša on ollun kiehumašša ta kypšymäššä. Tällä kertua istomoista smietintyä vuajittih Jovenšuun linnan nimistö ta yliopiston ruokalan men’u. Niitä oli himo šuaha šuomenkieliseh maiselmah karjalakši kirjutettuna. No hoš vuuvven yhtenä päivänä, ka omalla karjalan kielellä. Mainitun kiäntämisen ta toičči ”viäntämisen”ki myötä šyntynyt hälineh on šuanun miut tuaški ihmettelömäh karjalan kielen šuurta väkie ta mahtuo. Kuin vain meilä kielen käyttäjillä ta kehittäjillä riittäis tietuo ta neruo šitä kielen pohastvuo kaivua esih. Vot kuinpa karjalakši vois olla ’keskusta’?
Jokapäiväseššä pakinaššah karjalaini tottaše šanou näin: ’hiän eläy kešellä kylyä / linnua’, ’lapšen šeimit ollah kylän / linnan kešellä’. Tätä mallie käyttyän Jovenšuun linnankeski kuuloštau ihan pätövältä. Ka kun ruvennet šitä eri kontekstiloih paššauttelomah, ni jo ne vaššukšet alkau spuutiutuo. ’Nähdään keskustassa!’ – oisko še nyt karjalakši hyvin šanottu: näkeyvymmä linnankešellä vain kuin? Kuinto korva käpristyy, ei ota vaštah. Tahikka ’keskustassa on paljon vanhoja taloja’: linnankešellä on äijän vanhua taluo?
Karjalaini perintehini kylännimistö. Löytyiskö šiitä mitä n’euvuo. No heti juohtuu mieleh, jotta rikeneh kylänpäitä, siis osia, on nimitetty sijainnin mukah: Alakylä / Alahieru, Yläkylä / Ylähieru ta šiitä vielä näijen kešellä olija Keskikylä / Keskihieru. Näijen mukah voipi kuot’ella ottua käyttöh šanoja keskikylä ta i keskilinna.
Kylän keškie, missä oli kirikkö, šanottih niisi Pogostakši. Kuavakši, Seesjärven Sellinkyläh kuulutah Rannankylä, Šuvipiä ta Pohjapiä, Präkkilä ta Pogošta ~ Pogoššankylä, viimeseššä oli kirikkö. Neuvoštoaikah kiriköt oli ollun unhol’ašša, mit hävitettih kokonah, mit muutettih klubiloiksi, ka kuiteski kylän keškie rahvaš on kučuttu tavan mukah pogostakši. Ta tämä käytäntö on šäilyn eri puolin Karjalua.
Karjalaisešša kylännimistöššä on tallešša lisäkši Ryhjä-nimi. Tälläki on šama merkityš ’kylän keskusta; perinteinen kirkonpaikka’. Nimistöntutkimukšešša Ryhjä-nimimallie kačotah karjalaisekši. Še on levinnyn Venäjän Karjalan pohjoisoših Luatokan šeutuloilta karjalaisen muuttoliikkehen yhteyveššä (esim. omat Ryhjät ollah Vuokkiniemeššä, Jyškyjärveššä, Rugarveššä, Šuigarvešša, Jängärveššä). Keškikylyä tarkottaja Ryhjä-paikannimi pohjautuu šanah ryhjä ’talojen ja rakennusten ryhmä; keskikylä’. Hyvä vanha šana, kumpani on melkeinpä unohtun. Omakielisessä nimistössä tallešša olija šana vois ihan hyvin myöštyö kielen käyttöh. Mänetiijä, jälkipolvi šiih ni mieltynöy.
