Käännä ja elvytä! Kääntäminen pienten kielten ja kulttuurien kohtaamisessa 27.3.2015

Perjantaina 27.3.2015 Kiännä!- ja Kontu-hankkeet järjestivät yhteisen avausseminaarin, jossa esittäytyi myös kolmas tänä vuonna aloittanut Itä-Suomen tutkimushanke Vertaileva karjalan kielen kielioppi. Olimme suunnitelleet seminaaria varten melko monipuolisen ohjelman, jossa hankkeiden tutkijat kertoivat omista tutkimusaiheistaan ja lisäksi kaksi kutsuttua vierasta toi mukaan uudenlaisia näkökulmia. Seminaarissa oli mukavasti kuulijoita, parhaimmillaan yli neljäkymmentä. Olimme erityisen ilahtuneita siitä, että yleisön joukossa oli myös karjalaisyhteisön jäseniä.

Seminaarin alussa Kiännä! ja Kontu esittäytyivät yhteen limittyvinä sisarhankkeina. Kontu on tutkimushanke, jossa tarkastellaan kääntämistä toistaiseksi melko tuntemattomana kielikontaktina. Näkökulma on vahvasti vähemmistökielissä ja siinä, miten kääntämällä voidaan sekä dokumentoida ja säilyttää kieltä että edistää uhanalaisen kielen elvyttämistä. Kontun tutkimuksessa on karjalan kielen lisäksi kohteena muitakin vähemmistökieliä. Kiännä! puolestaan Kontun käytännönläheisempi ja karjalaan keskittyvä sisarhanke, jossa hankkeessamme annetaan kääntäjäkoulutusta ja tuotetaan käännöksiä. Kiännä!-hankkeen tutkijat tekevät läheistä yhteistyötä Kontun kanssa.

Ensimmäinen kutsuvieras Kaarina Pitkänen-Heikkilä (Helsinki) piti mielenkiintoisen esitelmän, jossa hän käsitteli suomen kirjakielen kehitystä 1800-luvulla ja toi esiin erityisesti suomentajien roolia tässä työssä. Esillä olivat myös termikysymykset ja se, millä tavoin ja millaisen keskustelun kautta Suomessa vakiinnutettiin erilaista erikoisalan termistöä (esimerkiksi eläinlajien nimityksiä). Suomen kirjakielen kehitys antaa vertailukohdan karjalan kielen nykytilanteelle, jossa keskustellaan myös yhteisen kirjakielen tarpeesta. Suomenkielisten termien luominen puolestaan rinnastuu siihen sanastotyöhön, jota kaikki karjalan kielen käyttäjät nykyisin tekevät, kun heidän tarvitsemiaan sanoja ei vielä ole karjalan kielessä olemassa.

 

Esitelmän jälkeen ohjelmassa olivat karjalankieliset aamupäiväjamit, kun vieraaksemme saapui Kiviveneh-yhtye. Ryhmä esitti karjalankielistä musiikkia, ja koska osa lauluista oli käännöksiä, Timoi Munne kertoi myös siitä, millä tavoin laulujen käännökset olivat syntyneet. Yksi esityksistä oli ”Kotiseudulle Pohjois-Karjalaan”, josta Timoi Munne ja Santtu Karhu olivat tehneet karjalankielisen version. Yhtye sai vauhdikkaalla esiintymisellään yleisön mukaansa, ja voimme siis lämpimästi suositella Kivivenehtä kaikille kuuntelijoille!

Toinen kutsuvieras oli Natalia Sinitskaja Petroskoista, ja hän kertoi omista kokemuksistaan Muumi-kirjojen kääntäjänä. Tähän mennessä on ilmestynyt jo viisi Muumi-käännöstä, ja ne ovat herättäneet runsaasti huomiota. Esitelmässä käytiin läpi myös kääntämisen aikana tehtyjä ratkaisuja ja vertailtiin esimerkiksi hahmojen nimiä suomen-, ruotsin-, venäjän- ja karjalankielisissä Muumi-kirjoissa. Hauskana yksityiskohtana jäi mieleen se, että kun kääntäessä tulee vastaan ongelma, Natalia tekee samoin kuin monet muutenkin elämässään: kysyy neuvoa äidiltään. Hänen äitinsä on karjalan kielen puhuja, ja Natalia myös testaa käännöstensä ymmärrettävyyden lukemalla ne ensin äidille. (Muumien kiinnostavuudesta Suomessa mainittakoon esimerkkinä se, että kun hankkeistamme tehtiin pieni juttu Itä-Suomen yliopiston sivuille, toimittaja halusi kuvaan nimenomaan Muumit.)

Kutsuvieraiden jälkeen ohjelmassa siirryttiin hankkeiden omiin tutkimusaiheisiin. Riikka Iso-Ahola kertoi siitä, millaisia kaunokirjallisia tekstejä on julkaistu karjalankielisessä lehdistössä ja keitä on ollut kääntämässä näitä tekstejä. Hanna Lantto puhui baskin kielen elvytysprosessin edistysaskeleista ja haasteista, ja hänen esitelmänsä herätti monenlaisia ajatuksia kuulijoissa, jotka vertasivat baskin tilannetta karjalan kielen elvytystyöhön. Huolimatta eri maasta ja erilaisesta historiallisesta tilanteesta kielen elvytyksessä oli samanlaisia piirteitä, ja elvytystyössä oli törmätty samanlaisiin haasteisiin ja kipeisiin kohtiin. Natalia Giloeva jakoi ensimmäisiä kokemuksiaan karjalankielisten uutisten kääntämisestä ja niistä kommenteista, joita uutisten alkaminen on verkkokeskusteluissa kirvoittanut. Ilja Moshnikov esitteli suunnittelemaansa tutkimusta, jossa käsitellään karjalan kielen uusia esiintymisympäristöjä eli verkkosivuja ja sosiaalista mediaa. Lopuksi Lea Siilin kertoi Vertaileva karjalan kielioppi -hankkeesta, jonka tavoitteena on koota yhteen kaikki karjalan kielimuotoja koskeva kieliopillinen kuvaus.

Seminaarin päätteeksi käytiin yhteiskeskustelu, joka osoitti, että päivän anti oli herättänyt monenlaisia ajatuksia ja mielipiteitä. Päivä oli ainakin meille järjestäjille myönteinen kokemus, ja toivomme, että sillä oli annettavaa myös yleisölle. Järjestämme tulevaisuudessakin samanlaisia kaikille avoimia tapahtumia. Ja blogissa palaamme myöhemmin ainakin osaan seminaarissa esitellyistä aiheista - pysykää kuulolla!