Kuvaaja on Lidija Grigorjeva. Sananlasku on peräisin sivustoltahttps://vk.com/karjalanprivutkat, ja sen ovat suomentaneet Natalia Giloeva ja Maria Kok.
sunnuntai 30. huhtikuuta 2017
Oraskuu
Kevättä vieläkin odotellaan tänä vuonna, mutta huomenna alkaa jo oraskuu. Oraskuun kalenteri on ladatavissa pdf-muodossa Dropboxista:https://www.dropbox.com/s/yvq5ktpwhe65nlx/Oraskuu2017-2.pdf?dl=0
Kuvaaja on Lidija Grigorjeva. Sananlasku on peräisin sivustoltahttps://vk.com/karjalanprivutkat, ja sen ovat suomentaneet Natalia Giloeva ja Maria Kok.
Kuvaaja on Lidija Grigorjeva. Sananlasku on peräisin sivustoltahttps://vk.com/karjalanprivutkat, ja sen ovat suomentaneet Natalia Giloeva ja Maria Kok.
tiistai 25. huhtikuuta 2017
Pertii ruokin, mattii panen – Ellendännöygo suomelaine karjalastu paginua putilleh?
Karjala da suomi ollah lähäzet sugukielet. Kielis on äijy yhtehisty sanastuo, mi avvuttau karjalastu da suomelastu toine toizen kielen ellendämizes. Konzu karjalaine sanou, gu kezä on tulluh, suomelaine ellendäy sen oigieh: kesä on tullut da se on hyvä dielo. Ga ainosgo roih muga? Täs yksi lyhyččäine vuoropagin, kudamas ei probliemattah mennyh:
Karjalaine inehmine: Ostin tänäpäi ruskien pluat’an. Kačahtai, ongo se minulleni parahite?
Suomelaine inehmine: Onpas kuin sinulle tehty! Mutta eihän tuo ole mikään ruskea, vaan punainen.
Karjalaine inehmine: En nimittustu punastu tiijä, ruskei se on: minun armas väri.
Suomelaine inehmine: Onkohan sinun näkö ihan kunnossa?
Kummua sanot, ga mollembat naizet ollah oigiet, vaigu karjalakse ruskei ongi punainen. Moizii sanazii vois sanuo hairiehvedäjikse libo riskusanoikse. Toiči risku on ylen korgeigi. Konzu karjalaine mužikku sanou toizele, gu hänen akal himoittau äijäl kalua, se ei merkiče nimidä mostu, mi ezmäzikse tulou piäh äijile suomelazile. Akku tahtos syvvä kalua = kalaa, äijäl tahtos – nimidä muudu täs ei tahtota sanuo.
Erähät moizet sanazet yhtes kieles tarkoitetah ezinehty, ga toizes ristikanzua libo yhtes kieles net ollah adverbilöinny, ga toizes merkitäh miesty. Juuri nenga menöy karjalan rengi da suomen renki -sanoinke sego karjalan äijän da suomen äijä -sanazienke. Toiči net vastvutah yhtes samazes virkehesgi, ezimerkikse karjalaine virkeh Äijät astutah rengilöinke meččäh kiändyy suomekse kui Monet menevät ämpärien kanssa metsään.
Erähät moizet hairiehvedäjät sanazet äijälgi kielastetah kuulijua tietys kontekstas käytetynny. Muga virkeh Kai dengat mendih muijale tarkoittau vai, gu Kaikki rahat meni muualle. Konzu ylbei muamo löyhkäy, gu kai minun lapset ollah linnas, häi tahtou sanuo vai, gu kaikki hänen lapsensa asuvat kaupungissa.
Eriže pidäy mainita matin panendas da pertin ruokindas. Kerran karjalan luvendol oli tekstu karjalazien uskomuksih näh, kuduas sanottih vagavah, gu ei sua panna mattii mečäs. Yksi opastui kyzyi: Suannougo linnas? Parembi on joga kohtas olla matin panemattah, sendäh gu se merkiččöy kiroiluu. Ga pertin ruokindu on ylen hyvä dielo da kai pertit pidäy ruokkie hyvin. Suomekse tämä jälgimäine virkeh kiändyy kui kaikki huoneet pitää siivota hyvin.
Nygöi, konzu karjalan kieli muga ruttoh kehittyy da sil on ezimerkikse Wikipedii da Yle uudizet karjalakse, on tulluh aigu luadie Karjala-suomi-hairiehvedäjien sanoin sanakniigaine, kudai avvuttas suomelazii ellendämäh karjalan kieldy putilleh. Mostu sanakniigua ollah parahite luadimas Natalia Giloeva, Santtu Karhu da Timoi Munne.
Kuvazet täh kirjutukseh luadi L’uba Šilina. Passibo hänelleh niilöis!
Tuhukuul 2017 karjala-suomi-hairiehvedäjih sanoih näh oli luajittu Yle kirjutus http://yle.fi/uutiset/3-9505870, kuduan karjalankieline versii löydyy täs: http://yle.fi/uutiset/3-9509131
Karjalaine inehmine: Ostin tänäpäi ruskien pluat’an. Kačahtai, ongo se minulleni parahite?
Suomelaine inehmine: Onpas kuin sinulle tehty! Mutta eihän tuo ole mikään ruskea, vaan punainen.
Karjalaine inehmine: En nimittustu punastu tiijä, ruskei se on: minun armas väri.
Suomelaine inehmine: Onkohan sinun näkö ihan kunnossa?
Kummua sanot, ga mollembat naizet ollah oigiet, vaigu karjalakse ruskei ongi punainen. Moizii sanazii vois sanuo hairiehvedäjikse libo riskusanoikse. Toiči risku on ylen korgeigi. Konzu karjalaine mužikku sanou toizele, gu hänen akal himoittau äijäl kalua, se ei merkiče nimidä mostu, mi ezmäzikse tulou piäh äijile suomelazile. Akku tahtos syvvä kalua = kalaa, äijäl tahtos – nimidä muudu täs ei tahtota sanuo.
Erähät moizet sanazet yhtes kieles tarkoitetah ezinehty, ga toizes ristikanzua libo yhtes kieles net ollah adverbilöinny, ga toizes merkitäh miesty. Juuri nenga menöy karjalan rengi da suomen renki -sanoinke sego karjalan äijän da suomen äijä -sanazienke. Toiči net vastvutah yhtes samazes virkehesgi, ezimerkikse karjalaine virkeh Äijät astutah rengilöinke meččäh kiändyy suomekse kui Monet menevät ämpärien kanssa metsään.
Erähät moizet hairiehvedäjät sanazet äijälgi kielastetah kuulijua tietys kontekstas käytetynny. Muga virkeh Kai dengat mendih muijale tarkoittau vai, gu Kaikki rahat meni muualle. Konzu ylbei muamo löyhkäy, gu kai minun lapset ollah linnas, häi tahtou sanuo vai, gu kaikki hänen lapsensa asuvat kaupungissa.
Eriže pidäy mainita matin panendas da pertin ruokindas. Kerran karjalan luvendol oli tekstu karjalazien uskomuksih näh, kuduas sanottih vagavah, gu ei sua panna mattii mečäs. Yksi opastui kyzyi: Suannougo linnas? Parembi on joga kohtas olla matin panemattah, sendäh gu se merkiččöy kiroiluu. Ga pertin ruokindu on ylen hyvä dielo da kai pertit pidäy ruokkie hyvin. Suomekse tämä jälgimäine virkeh kiändyy kui kaikki huoneet pitää siivota hyvin.
Nygöi, konzu karjalan kieli muga ruttoh kehittyy da sil on ezimerkikse Wikipedii da Yle uudizet karjalakse, on tulluh aigu luadie Karjala-suomi-hairiehvedäjien sanoin sanakniigaine, kudai avvuttas suomelazii ellendämäh karjalan kieldy putilleh. Mostu sanakniigua ollah parahite luadimas Natalia Giloeva, Santtu Karhu da Timoi Munne.
Kuvazet täh kirjutukseh luadi L’uba Šilina. Passibo hänelleh niilöis!
Tuhukuul 2017 karjala-suomi-hairiehvedäjih sanoih näh oli luajittu Yle kirjutus http://yle.fi/uutiset/3-9505870, kuduan karjalankieline versii löydyy täs: http://yle.fi/uutiset/3-9509131
lauantai 1. huhtikuuta 2017
Toisen käännösseminaarin päätös
Lauantaina karjalan käännösseminaarin tuli vieraaksi Tuula Åkerlund (Romano Missio), joka on Suomen romanikielen kieliaktivisti. Hän on lapsuudessaan omaksunut romanikielen omassa perheessään ja pitää kunnia-asiana välittää itsekin kieltä eteenpäin. Tuula on 1980-luvulta opettanut romanikieltä koulussa ja valmistanut siinä työssä opetusmateriaalia. Hän on myös toiminut myös monenlaisten tekstien kääntäjänä; listalle mahtuvat mm. YLE:n romanikieliset uutiset, runot, laulut, romanilehtien pääkirjoitukset, viralliset asiapaperit ja Raamatun tekstit.
Tuulan esitys toi konkreettisesti esiin sen, miten romanikielen käyttö on Suomessa vähentynyt niin, että kieli on vakavasti uhanalainen. Romanien ja karjalankielisten kielellisessä tilanteessa on paljon yhtäläisyyksiä (kuten kielen eläminen vain puhuttuna kielenä ja perhepiirin kielenä). Juridisesti romanikielen asema on karjalaa vahvempi, sillä romanien kieli mainitaan perustuslain kielipykälässä, mutta käytännössä romanikieli ei kuitenkaan saa riittävästi virallista tukea. Esimerkiksi kouluissa romanikieltä ei opeteta ns. omana äidinkielenä niin paljon kuin voitaisiin, ja Yleisradiossa romanikielisten lähetysten määrä on hyvin pieni.
Tuula Åkerlund puhui myös niistä käytännön haasteista, joita romanikielelle kääntäessä on tullut vastaan. Tämän listan kohdalla yleisö nyökytti samanmielisenä, sillä aivan samojen asioiden kanssa karjalaksi kääntävät kamppailevat: kääntäminen tapahtuu usein kiireisellä aikataululla, jossa käännöksen toimeksiantaja ei ymmärrä, miksi uhanalaiselle kielelle kääntäminen vie paljon aikaa. Nykysanasto on suppeaa, joten kääntäjä joutuu luomaan uudissanoja – mutta miten tehdä uudissanoja, joita romanikielen puhujat ymmärtävät? Kääntämisen avuksi on olemassa vain vähän taustamateriaalia ja sanakirjoja. Puhuttu romanikieli on vanhakantaista, mutta esimerkiksi käännettävät suomenkieliset uutistekstit sisältävät virallista yleiskieltä. Lisäksi kääntäjä jää vaikeissa käännösratkaisuissa usein yksin.
Yhdeksi ratkaisumalliksi Tuula esitti kääntäjien sähköisen yhteistyöverkoston perustamista, some-ryhmiä ja myös jonkinlaista asiantuntijatukea esimerkiksi romanikielen tutkijoilta ja kieliammattilaisilta. Luennon jälkeen keskustelimme Tuulan kanssa romanikielen ja karjalan kielen tilanteen yhtymäkohdista. Esitimme myös ajatuksen siitä, että romanikielen kääntävät voisivat hyötyä samanlaisesta käännöskoulutuksesta, jota me seminaareissamme annamme.
Päivän ohjelmaan sisältyi myös muutamien käännösseminaarien osallistujien omia puheenvuoroja; kaikki puhujat ovat olivat mukana jo viime talvena ensimmäisessä käännösseminaarissa. Tatjana Baranova puhui lauluntekstien kääntämisestä, jota hän itse on harrastanut jo varsin paljon. Laulujen kääntämisen tarvetta hän perusteli sillä, että tuttu melodia auttaa opettelemaan karjalaksi käännetyn laulun sanoja, ja sanat jäävät melodian avulla paremmin muistiin. Laulujen kääntäminen ei kuitenkaan ole yksinkertainen tehtävä, sillä lauluissa käännöksen täytyy säilyttää tarkasti alkutekstin runomitta ja rytmi, jotta teksti on laulettavissa alkuperäisellä melodialla. Sopivien sanojen etsiminenkin on erilaista kuin muussa kääntämisessä, sillä vaikka jokin sana on karjalan kielessä olemassa, se ei välttämättä sovi käännöksen runomittaan, rytmiin tai loppusointuihin.
Esityksen lomassa kuulimme monia näytteitä karjalankielisistä lauluista, joista osa sai yleisön spontaanisti yhtymään lauluun. Monet Tatjanan käännöksistä olivat venäläisiä lauluja, jotka eivät ehkä ole suomalaisille tuttuja, mutta hauskaa oli nähdä, miten Beatlesin Yesterdayn sanat kuuluvat karjalaksi. Karjalankielisiin käännöksiin voi muuten tutustua Vkontakten ryhmässä Pajatammo karjalakse (https://vk.com/pajatammo_karjalakse).
Iltapäivään sisältyi totuttuun tapaan myös Wikipedia-työpaja, jossa Wikipedia-aktiivit Ilja Moshnikov ja Maria Kähäri auttoivat kurssilaisia verkkotietosanakirjan kanssa.
Katerina Paalamo piti seminaarin historiassa ensimmäisen eteläkarjalankielisen esitelmän, joka käsitteli hänen kokemuksiaan kääntämisestä eteläkarjalaksi, jolla ei vielä ole normitettua kirjakieltä (kirjakielen luominen on kyllä meneillään). Eteläkarjalaksi kääntävien työ on vielä haastavampaa kuin livvin- tai vienankarjalaksi kääntävien, sillä kielellä on julkaistu vain vähän ja myös kielioppi ja oma sanakirja puuttuvat. Katerina totesi olevansa käännöstehtävän äärellä enemmän kielentutkija kuin kääntäjä, sillä hän joutuu itse tutkimaan monia erilaisia kielen ilmiöitä ennen kuin voi valita sopivan karjalankielisen ilmauksen. Apuvälineinä täytyy käyttää sitä mitä on olemassa: oma murretta, opiskeltuja asioita (joihin kuuluu vieraiden kielten ja kielitieteen opintoja), verkossa olevaa suurta Karjalan kielen sanakirjaa, muiden kielimuotojen (ja kielten) sanakirjoja ja kielioppeja ja tietysti myös muita kielenpuhujia (silloin kun se on mahdollista). Katerina kuvaili omaa työtään ”eksperimentaaliseksi kääntämiseksi” ja määrittele ohjenuoraksi sen, että ”pidäy olla rohkie da uskuo iččeh, valmista kieldä ei ole”.
Lopuksi Maria Kähäri kertoi suunnitteilla olevasta uudesta karjalan kielen verkkosanakirjasta, jonne jatkuvasti kehittyvää karjalan sanastoa voidaan tallentaa. Verkko tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia siihen, että aktiivinen joukko voi yhteistyössä kartuttaa sanakirjaa. Ihannetapauksessa samaan paikkaan saataisiin kaikkien karjalan kielten sanastoa ja myös niiden vastineita muilla kielillä (erityisesti suomeksi ja venäjäksi mutta myös esimerkiksi englanniksi). Esityksen lopuksi virisi myös idea siitä, että Kiännä-hanke voisi tukea verkkosanakirjatyötä esimerkiksi järjestämällä työpajan, jonne kutsuttaisiin myös sanakirjan teon ammattilaisia.
Ja tähän päättyi Kiännä!-hankkeen järjestämä Käännösseminaari II. Kiitämme kaikkia vieraina käyneitä puhujia ja kurssin osallistujia, jotka jaksoivat pysytellä kurssin mukana lähipäivinä. Kurssi oli täyttä työtä: joka kerran kaksi lähipäivää (aamukymmenestä iltakuuteen) ja lisäksi lähipäivien välissä tehdyt itsenäiset käännöstehtävät, käännöskommentit ja vertaispalautteet. Omasta puolestani sanon vielä, että on ollut etuoikeus saada olla järjestämässä seminaaria ja istua kuuntelemassa kaikkia luentoja, harjoituksia ja keskusteluja. Molemmat seminaarit ovat avartaneet ymmärrystä siitä, millaista on uhanalaisen kielen elvyttäminen ja miten kääntäminen voi olla osana sitä.
Tästä on hyvä jatkaa. Ensi syksynä hanke järjestää uudelleen Käännösseminaari I:n, johon otetaan siis mukaan uusia opiskelijoita. Samalla haetaan muita toimintamuotoja, joiden avulla voimme pitää mukana ensimmäiset seminaarien opiskelijat.
Passibo ylen suuri!
Tuulan esitys toi konkreettisesti esiin sen, miten romanikielen käyttö on Suomessa vähentynyt niin, että kieli on vakavasti uhanalainen. Romanien ja karjalankielisten kielellisessä tilanteessa on paljon yhtäläisyyksiä (kuten kielen eläminen vain puhuttuna kielenä ja perhepiirin kielenä). Juridisesti romanikielen asema on karjalaa vahvempi, sillä romanien kieli mainitaan perustuslain kielipykälässä, mutta käytännössä romanikieli ei kuitenkaan saa riittävästi virallista tukea. Esimerkiksi kouluissa romanikieltä ei opeteta ns. omana äidinkielenä niin paljon kuin voitaisiin, ja Yleisradiossa romanikielisten lähetysten määrä on hyvin pieni.
Tuula Åkerlund puhui myös niistä käytännön haasteista, joita romanikielelle kääntäessä on tullut vastaan. Tämän listan kohdalla yleisö nyökytti samanmielisenä, sillä aivan samojen asioiden kanssa karjalaksi kääntävät kamppailevat: kääntäminen tapahtuu usein kiireisellä aikataululla, jossa käännöksen toimeksiantaja ei ymmärrä, miksi uhanalaiselle kielelle kääntäminen vie paljon aikaa. Nykysanasto on suppeaa, joten kääntäjä joutuu luomaan uudissanoja – mutta miten tehdä uudissanoja, joita romanikielen puhujat ymmärtävät? Kääntämisen avuksi on olemassa vain vähän taustamateriaalia ja sanakirjoja. Puhuttu romanikieli on vanhakantaista, mutta esimerkiksi käännettävät suomenkieliset uutistekstit sisältävät virallista yleiskieltä. Lisäksi kääntäjä jää vaikeissa käännösratkaisuissa usein yksin.
Yhdeksi ratkaisumalliksi Tuula esitti kääntäjien sähköisen yhteistyöverkoston perustamista, some-ryhmiä ja myös jonkinlaista asiantuntijatukea esimerkiksi romanikielen tutkijoilta ja kieliammattilaisilta. Luennon jälkeen keskustelimme Tuulan kanssa romanikielen ja karjalan kielen tilanteen yhtymäkohdista. Esitimme myös ajatuksen siitä, että romanikielen kääntävät voisivat hyötyä samanlaisesta käännöskoulutuksesta, jota me seminaareissamme annamme.
Päivän ohjelmaan sisältyi myös muutamien käännösseminaarien osallistujien omia puheenvuoroja; kaikki puhujat ovat olivat mukana jo viime talvena ensimmäisessä käännösseminaarissa. Tatjana Baranova puhui lauluntekstien kääntämisestä, jota hän itse on harrastanut jo varsin paljon. Laulujen kääntämisen tarvetta hän perusteli sillä, että tuttu melodia auttaa opettelemaan karjalaksi käännetyn laulun sanoja, ja sanat jäävät melodian avulla paremmin muistiin. Laulujen kääntäminen ei kuitenkaan ole yksinkertainen tehtävä, sillä lauluissa käännöksen täytyy säilyttää tarkasti alkutekstin runomitta ja rytmi, jotta teksti on laulettavissa alkuperäisellä melodialla. Sopivien sanojen etsiminenkin on erilaista kuin muussa kääntämisessä, sillä vaikka jokin sana on karjalan kielessä olemassa, se ei välttämättä sovi käännöksen runomittaan, rytmiin tai loppusointuihin.
Esityksen lomassa kuulimme monia näytteitä karjalankielisistä lauluista, joista osa sai yleisön spontaanisti yhtymään lauluun. Monet Tatjanan käännöksistä olivat venäläisiä lauluja, jotka eivät ehkä ole suomalaisille tuttuja, mutta hauskaa oli nähdä, miten Beatlesin Yesterdayn sanat kuuluvat karjalaksi. Karjalankielisiin käännöksiin voi muuten tutustua Vkontakten ryhmässä Pajatammo karjalakse (https://vk.com/pajatammo_karjalakse).
Iltapäivään sisältyi totuttuun tapaan myös Wikipedia-työpaja, jossa Wikipedia-aktiivit Ilja Moshnikov ja Maria Kähäri auttoivat kurssilaisia verkkotietosanakirjan kanssa.
Katerina Paalamo piti seminaarin historiassa ensimmäisen eteläkarjalankielisen esitelmän, joka käsitteli hänen kokemuksiaan kääntämisestä eteläkarjalaksi, jolla ei vielä ole normitettua kirjakieltä (kirjakielen luominen on kyllä meneillään). Eteläkarjalaksi kääntävien työ on vielä haastavampaa kuin livvin- tai vienankarjalaksi kääntävien, sillä kielellä on julkaistu vain vähän ja myös kielioppi ja oma sanakirja puuttuvat. Katerina totesi olevansa käännöstehtävän äärellä enemmän kielentutkija kuin kääntäjä, sillä hän joutuu itse tutkimaan monia erilaisia kielen ilmiöitä ennen kuin voi valita sopivan karjalankielisen ilmauksen. Apuvälineinä täytyy käyttää sitä mitä on olemassa: oma murretta, opiskeltuja asioita (joihin kuuluu vieraiden kielten ja kielitieteen opintoja), verkossa olevaa suurta Karjalan kielen sanakirjaa, muiden kielimuotojen (ja kielten) sanakirjoja ja kielioppeja ja tietysti myös muita kielenpuhujia (silloin kun se on mahdollista). Katerina kuvaili omaa työtään ”eksperimentaaliseksi kääntämiseksi” ja määrittele ohjenuoraksi sen, että ”pidäy olla rohkie da uskuo iččeh, valmista kieldä ei ole”.
Lopuksi Maria Kähäri kertoi suunnitteilla olevasta uudesta karjalan kielen verkkosanakirjasta, jonne jatkuvasti kehittyvää karjalan sanastoa voidaan tallentaa. Verkko tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia siihen, että aktiivinen joukko voi yhteistyössä kartuttaa sanakirjaa. Ihannetapauksessa samaan paikkaan saataisiin kaikkien karjalan kielten sanastoa ja myös niiden vastineita muilla kielillä (erityisesti suomeksi ja venäjäksi mutta myös esimerkiksi englanniksi). Esityksen lopuksi virisi myös idea siitä, että Kiännä-hanke voisi tukea verkkosanakirjatyötä esimerkiksi järjestämällä työpajan, jonne kutsuttaisiin myös sanakirjan teon ammattilaisia.
Ja tähän päättyi Kiännä!-hankkeen järjestämä Käännösseminaari II. Kiitämme kaikkia vieraina käyneitä puhujia ja kurssin osallistujia, jotka jaksoivat pysytellä kurssin mukana lähipäivinä. Kurssi oli täyttä työtä: joka kerran kaksi lähipäivää (aamukymmenestä iltakuuteen) ja lisäksi lähipäivien välissä tehdyt itsenäiset käännöstehtävät, käännöskommentit ja vertaispalautteet. Omasta puolestani sanon vielä, että on ollut etuoikeus saada olla järjestämässä seminaaria ja istua kuuntelemassa kaikkia luentoja, harjoituksia ja keskusteluja. Molemmat seminaarit ovat avartaneet ymmärrystä siitä, millaista on uhanalaisen kielen elvyttäminen ja miten kääntäminen voi olla osana sitä.
Tästä on hyvä jatkaa. Ensi syksynä hanke järjestää uudelleen Käännösseminaari I:n, johon otetaan siis mukaan uusia opiskelijoita. Samalla haetaan muita toimintamuotoja, joiden avulla voimme pitää mukana ensimmäiset seminaarien opiskelijat.
Passibo ylen suuri!
Sulakuu
Kevät lähenee ja on koittanut sulakuun alku. Sulakuun kalenteri on ladattavissa pdf-muotoisena Dropboxista: https://www.dropbox.com/s/c0f0c6flz6zo59x/Sulakuu2017.pdf?dl=0
Kuvaaja on Tatjana Anuhina. Sananlasku on peräisin sivustoltahttps://vk.com/karjalanprivutkat, ja sen ovat suomentaneet Natalia Giloeva ja Maria Kok.
Kuvaaja on Tatjana Anuhina. Sananlasku on peräisin sivustoltahttps://vk.com/karjalanprivutkat, ja sen ovat suomentaneet Natalia Giloeva ja Maria Kok.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)