Kevätkuu

Kuukausi on vaihtunut ja tässä on maaliskuun eli kevätkuun kalenterikuva. Pdf-muotoisena kevätkuu löytyy Dropboxista: https://www.dropbox.com/s/4jbfkhgvwztjw4f/Kev%C3%A4tkuu2017.pdf?dl=0

Kuvaaja on tällä kertaa Natalja Porošenkova. Sananlasku on peräisin sivustolta https://vk.com/karjalanprivutkat. Sananlaskun suomennoksesta ja selityksestä ovat vastanneet Natalia Giloeva ja Maria Kok.

Kiännä-blogi tarjoaa: helmikuun kalenteri livvinkarjalaksi

Kiännä!-hanke on saanut kahdelta valokuvaajalta luvan käyttää heidän kuviaan karjalankielisessä kalenterissa. Julkaisemme tätä kalenteria kuukausi kerralaan. Jokaisen kuukauden kohdalla on sananlasku, joka on peräisin sivustolta https://vk.com/karjalanprivutkat. Sananlaskut ovat livvinkarjalaksi ja venäjäksi, ja niihin on lisätty suora suomennos sekä sisällöltään vastaava suomalainen sananparsi.

Tammikuu ehti jo mennä, joten tässä on ensimmäiseksi helmikuu 2017. Kuvan voi ladata pdf-tiedostona täältä: https://www.dropbox.com/s/sd8notsvjej8il8/Tuhukuu2017.pdf?dl=0. Helmikuun kuvan on ottanut venäjänkarjalainen Lidija Grigorjeva. Sananlaskun suomennoksesta ja suomalaisen sananlaskun etsinnästä ovat vastanneet Natalia Giloeva ja Maria Kok. Taitto Helka Riionheimo.

Kalenteriin ei ole merkitty erikseen muita pyhäpäiviä kuin sunnuntait. Pyhäpäivät ja muut valtiolliset merkkipäivät ovat erilaisia rajan molemmin puolin, joten toivomme tällaisen yksinkertaisen version olevan huviksi ja hyödyksi sekä Venäjällä että Suomessa.

Mitä käännösseminaarilaiset tekevät sillon kun eivät ole kurssilla?

Mitä käännösseminaariin tulleet Karjalan tasavallan vienankarjalaiset tekevät silloin, kun eivät istu kurssilla? No pelaavat tietysti kyykkää ja saavat siihen mukaan Joensuun Kosiosudenkin!

Kuvat (c) Natalia Vorobei ja Maria Kundozerova. Alun perin julkaistu VKontaktessa kyykkäsivulla (https://vk.com/kyykkakarjala). 

Käännösseminaarin lauantai: vieraana venäläisen kaunokirjallisuuden kääntäjä

Lauantaina hankkeen vieraana oli Arja Pikkupeura, jolla on yli kahden vuosikymmenen kokemus venäläisen kaunokirjallisuuden suomentamisesta. Hän piti kaksi luentoa, joista ensimmäinen käsitteli kaunokirjallisten teosten kääntämistä sekä yleisellä tasolla että erityisesti venäjän ja suomen kielten (ja kulttuurien) välillä. Hyvin mielenkiintoinen luento sisälsi monia mieleen jääviä ja ajatuksia herättäviä kohtia. Ensimmäisessä Kiännä!-hankkeen järjestämässä käännösseminaarissa painopiste oli asiatekstien kääntämisestä, ja siitä kaunokirjallisuuden kääntäminen poikkeaa monin tavoin. Kaunokirjallinen julkaisu on taideteos, joka kääntäjän pitää osata kääntää taideteokseksi myös kohdekielellä. Romaaneissa kirjailija ei useinkaan sano asioita suoraan, vaan lukijan pitää osata lukea rivien välistä. Kääntäjän pitää kääntää kirjailijan teksti sillä tavoin, että käännöksen lukija löytää rivien välistä samat asiat kuin alkutekstin lukija. Kääntäjän haasteena on myös välittää käännöksessä kirjailijan tyyli, joka voi sisältää esimerkiksi pitkiä virkkeitä, tietynlaisen sanaston käyttöä, puhekielisyyksiä tai vaikkapa erityistä välimerkkien käyttöä.

Toisen luennon aiheena oli kääntäjän projektiosaaminen ja suomentajana toimimisen mahdollisuudet ja realiteetit. Näkökulmana oli suomentaminen, suomenkielisten käännösten julkaiseminen ja ammattikääntäjän työ Suomessa. Myös tämä luento oli todella kiinnostava, koska se tarjosi kontrastin karjalaksi kääntämiselle. Jos Suomen kirjallisuusmarkkinoita voidaan kuvat ”erittäin pieniksi” niin miten pienet ovat karjalankielisen kirjallisuuden markkinat? Karjalaksi kääntäminen ja karjalankielisen kirjallisuuden julkaiseminen eivät ole kaupallista toimintaa. Kääntäjille työ on yksi kieliaktivismin muoto, ja kirjallisuuden julkaisijatkaan (karjalan kieltä tukevat yhdistykset) eivät tavoittele kaupallista voittoa. Pikkupeuran käsittelemät asiat käännössopimuksista olivat kuitenkin karjalan kääntäjillekin hyödyllistä tietoa: mitä kaikkea sopimuksessa olisi hyvä mainita ja millaiset ovat esimerkiksi kääntäjän tekijänoikeudet omaan käännökseensä.

Lauantain päättyi Ilja Moshnikovin vetämään Wikipedia-työpajaan. Edellisen lähitapaamisen jälkeen livvinkarjalainen Wikipedia on päässyt hautomosta, mutta varsinaiskarjalan Wikipedia on hautomossa edelleen. Työpajassa keskustelua herätti myös karjalankielisen Wikipedian tulevaisuus ja mahdollisuus siihen, että olemassa olisi yksi kaikille karjalan muodoille yhteinen Wikipedia. Tähän päämäärään monet haluavat pyrkiä, mutta haasteena ovat Wikipedian tekniset ratkaisut ja myös herkkä tilanne eri karjalan muotojen puhujien ja kehittäjien kesken.

[Tätä kirjoittaessani työpaja on vielä käynnissä ja kuuntelen tietokoneluokanssa pehmeää karjalan kieltä, kun työpajan vetäjä Ilja ja avustajana toimiva Maria Kähäri ja kurssin osallistujat puhuvat kaikista teknisistä ja sisällöllisistä asioista karjalaksi. Nämä työpajat ovat osoittaneet monella tasolla sen, että karjalan kieli on nykyaikainen kieli, jolla voidaan puhua kaikesta.]

Käännösseminaarin perjantai: tutkimusta karjalaksi kääntämisestä ja kääntäjän etiikkaa

Käännösseminaarin toinen lähitapaaminen alkoi ja kerromme siitä tuoreeltaan kuulumisia. Tässä perjantain sisältöjä.

Mitä karjalaksi on käännetty?

Itä-Suomen yliopiston tutkijaopiskelija Riikka Iso-Ahola (Kiännä!-hankkeen työryhmän jäsen) tekee väitöskirjaa kaunokirjallisuuden kääntämisestä karjalaksi. Hän on kiinnostunut käännöstoiminnasta kokonaisuutena: mitä on eri aikoina käännetty karjalaksi, ketkä ovat kääntäneet, mistä kielistä on käännetty, missä käännöksiä on julkaistu? Perjantaina seminaarissa Riikka selosti tähänastisessa työssään saamaansa kokonaiskuvaa.

Ensimmäiset karjalankieliset kirjat (uskonnollisten tekstien käännöksiä) on julkaistu jo 1800-luvun alussa. 1930-luvulla kehitettiin Tverissä latinalaisiin kirjaimiin pohjautuvaa kirjakieltä, jolla julkaistiin myös paljon käännöksiä. Vähän myöhemmin 1930-luvun lopulla ja 1940-luvun alussa Karjalan tasavallassa Neuvostoliitossa otettiin käyttöön uusi, kyrillisiä kirjaimia käyttäviä kirjakieli, jolla julkaistiin lyhyenä aikana melko paljon tekstejä. Ajankohdan julkaisutoimintaa väritti vahvasti neuvostoideologia. Suurin osa julkaisuista oli käännöksiä venäjästä ja sisälsi paljon venäläistä lainasanastoa. 1950-1970-luvuilla karjalaksi julkaiseminen loppui käytännöllisesti katsoen kokonaan. Uusi nousu tapahtui 1980-luvun lopulta alkaen, kun karjalan kielen määrätietoinen elvytystyö alkoi ensin Venäjällä ja vähän myöhemmin myös Suomessa. Aikavälillä 1980-2014 karjalaksi julkaistujen kaunokirjallisten käännösten määrä onkin kasvanut huomattavasti. Silti karjalankielisten kirjojen lukumäärä on hyvin pieni verrattuna esimerkiksi suomen kaltaisella suurella kielellä julkaistuun kirjallisuuteen: mainittuna aikana on karjalaksi on julkaistu noin 60 kirjaa.

Mitä karjalaksi on tähän mennessä käännetty? Lastenkirjallisuutta: romaaneja, runoja, kertomuksia, kuvakirjoja, näytelmä. Aikuisten kirjallisuutta: runoja, novelleja, romaaneja, sarjakuva ja kuunnelma. Käännösten lähdekieliä ovat melkein pelkästään venäjä ja suomi, ja käännöksiä on julkaistu eniten livvinkarjalaksi ja jonkin verran vienankarjalaksi, tverinkarjalaksi ja varsinaiskarjalan etelämurteella.  Käännetyt teokset ovat usein olleet Venäjän tai Suomen kirjallisuuden klassikoita, ja myös lastenkirjallisuutta on käännetty melko paljon (lähes puolet kaikista julkaistuista kaunokirjallisista teoksista). Aikuisten kirjallisuuden joukossa runouden osuus on suuri, mitä selittää osittain se, että monet karjalankieliset runoilijat ovat myös kääntäneet runoutta.

Mitä sitten ei ole vielä käännetty karjalaksi? Tämä on kiinnostava kysymys myös Kiännä!-hankkeen kannalta, koska hankkeen kääntyessä nyt toiselle puoliskolleen osallistuminen karjalankieliseen julkaisutoimintaan tulee ajankohtaiseksi. Kirjallisuutta ei ole juuri lainkaan käännetty muista kielistä kuin suomesta ja venäjästä (esimerkiksi Muumi-kirjat on käännetty suomen- ja venäjänkielisten käännösten avulla). Toiseksi puuttuvat suomen- ja venäjänkielisenkin kirjallisuuden joukosta nykykirjailijoiden teokset. Kolmas aukko on nuortenkirjallisuus kuten vaikkapa nykyisin hyvin suosittu fantasiakirjallisuus. Lisäksi kääntämättä ovat erilaiset bestseller-kirjat, esimerkiksi dekkarit. Näistä Riikan havainnoista voidaan hankkeessakin ottaa suuntaa tulevaa toimintaa varten.

Kääntämisen etiikkaa

Tampereen yliopiston käännöstieteen professori Kaisa Koskinen (hankkeen ohjausryhmän jäsen) piti seminaarissa luennon kääntämiseen liittyvistä eettisistä ja moraalisista kysymyksistä. Kaisa pohjusti asiaa kertomalla siitä, mitä eettisiä kysymyksiä käännöstieteessä ja ammattikääntäjien käytännön työssä on pidetty esillä. Yleisö sai samalla miettiä, millaisina nämä eettiset käytänteet näyttäytyvät, kun on kyse karjalan kielen eli pienen uhanalaisen vähemmistökielen kääntämisestä. On aivan erilaista pohtia palkkatyön eettisiä kysymyksiä kuin samoja asioita tilanteessa, jossa kääntäminen tapahtuu pitkälti vapaaehtoistyönä ja yhtenä kieliaktivismin muotona.

Yksi Kaisan esiin nostamista yleisistä ammattikääntäjien ”toimintaohjeista” oli se, ettei kääntäjän pidä ottaa vastaan sellaista tehtävää, joka ylittää joko hänen taitonsa (kielitaidon, sisällön ymmärtämisen jne.) tai käytössä oleva voimavarat (kuten kääntämisen aikataulun). Tämä on Kaisan mukaan lähes ainoa yleisesti hyväksytty ammattikääntäjän eettinen ohje. Vähemmistökielen näkökulmasta tällainen vaatimus tuntuu sen sijaan kohtuuttomalta tai jopa mahdottomalta, ja jos sitä noudatettaisiin kirjaimellisesti, mahdollisten karjalan kääntäjienkin lukumäärä olisi pieni. Pienen kielten kääntämisessä ja uhanalaisen kielen elvytystyössä on käytettävä kaikki ne voimavarat, jotka ovat saatavilla. Toisaalta tämä voi johtaa toisenlaiseen eettiseen ongelmaan: kun kääntämisen tarve on suuri, karjalaksi kääntäville saattaa tulla eri tahoilta niin paljon erilaisia käännöspyyntöjä, että henkilökohtainen jaksaminen on koetuksella. Tällöin kääntäjä joutuu pohtimaan, milloin käännöstehtävästä voi tai saa kieltäytyä.

Eettisistä kysymyksistä keskusteltiin luennon jälkeen ryhmätyönä. Valittavasti jouduin itse olemaan tässä vaiheessa poissa (rankka seminaaripäivä vaatii kahvitauon, ja kahvin keitto on hankeenjohtajan tärkeä tehtävä :-)).


Kääntäjän tiedonhakua

Perjantai päättyi pienryhmissä tehtävään tiedohakuharjoitukseen. Harjoituksessa opiskelijoille jaettiin katkelma Tamara Saveljevan kirjoituksesta ”Zuakkun meijän Muah nähte” (Taival almanakku 2014), joka käsittelee Maata ja muita taivaankappaleita. 

Opiskelijat lukivat tekstin ensin läpi ja valitsivat sitten kolme kohtaa, jotka heidän mielestään vaativat erityistä tiedonhakua. Tässä tekstissä niitä saattoivat planeettojen ja avaruuden ilmiöiden nimitykset tai tekstissä mainittu Venäjän paikannimi. Sen jälkeen he etsivät valitsemistaan asioita lisätietoa karjalaksi ja suomeksi/venäjäksi/vienankarjalaksi (sen mukaan, kummalle kielelle ryhmä käänsi katkelmaa). Tieto saattoi liittyä livvinkarjalankielisen lähdetekstin ymmärtämiseen mutta myös suomen- tai venäjänkielisen tai vienankarjalaisen sanavastineen löytämiseen. Tärkeä osa kääntäjän ammattitaitoa ovat tiedohaun taidot: ammattilainen tietää, miten ja mistä hän lähtee ongelmatapauksissa etsimään tietoa.

Tietoa haettiin harjoitustilanteessa internetistä, mutta todellisessa käännöstilanteessa tietysti myös painetut lähteet ovat tärkeitä. Sanakirjojen lisäksi tiedonlähteenä voivat olla myös erilaiset tekstit, joissa on kirjoitettu valitusta sanasta tai ilmiöstä. Karjalaksi on verkossa julkaistu vasta vähän materiaalia, mutta suomen- ja venäjänkieliset verkkosivut tarjoavat paljon apua. Verkosta löytyvään tietoon ei kuitenkaan pidä luottaa suoraan, ja yhtenä osana tehtävää olikin pohtia, kuinka luotettavia löydetyt lähteet ovat. Tässä tehtävässä esimerkiksi Ursan eli tähtitieteellisen yhdistyksen sivut tai Kotimaisten kielten keskuksen ohjeet venäjänkielisten nimien kirjoittamisesta suomeksi ovat luotettavia lähteitä. Wikipediaan pitää suhtautua varovaisesti ja etsiä sen rinnalle myös muita tiedonlähteitä. Nyrkkisääntönä voi pitää myös sitä, että jos sama tieto löytyy kahdesta tai kolmesta toisistaan riippumattomasta lähteestä, siihen voi luottaa melko hyvin. 

Hyvä lähestymistapa on myös se, että etsii jonkin kohdekielisen (tässä: suomen tai venäjänkielisen) samaa aihepiiriä käsittelevän tekstin eli niin sanotun rinnakkaistekstin. Tällaisen tekstin avulla kääntäjä voi hankkia itselleen yleiskuvan asiasta ja oppii samalla aiheeseen liittyvää sanastoa. Tämä tietenkin toimii vain silloin, kun kohdekielellä on olemassa rinnakkaistekstejä. Karjalaan käännettäessä tällaisia ei useinkaan ole olemassa.

Lopuksi ryhmät esittelivät omaa tiedonhakupolkuaan muille opiskelijoille, ja tällä tavoin kääntämisen opetuksessa opiskelijat voivat oppia paljon toisiltaan.

Õdagumeresoomõ konvõrents

Etelä-Virossa pienessä Võrun kaupungissa järjestetään joka syksy itämerensuomalaisten kielten syyskonferenssi (itämerensuomalaisia kieliä ovat suomi ja sen läheiset sukukielet kuten karjala ja viro). Ensimmäinen konferenssi pidettiin 1996, ja tänä vuonna oli siis juhlavuosi: pienimuotoinen tapahtuma on koonnut itämerensuomalaisten kielten tutkijoita yhteen jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Juhlaseminaarissa yhtenä teemana oli itämerensuomalaisten kielten tulevaisuus, ja tästä syystä myös Kiännä!-hanke osallistui konferenssiin pienellä delegaatiolla (työryhmän jäsenet Ilja Moshnikov ja Helka Riionheimo sekä ohjausryhmän jäsen Sanna-Riikka Knuuttila). Lokakuun viimeinen viikonloppu oli tuulinen ja sateinen, mutta kuten tavallista, tähän seminaariin liittyi erityistä tunnelmaa.

Virossa etelämurteiden puhujat ovat viimeisten parin vuosikymmenen aikana tehneet paljon töitä oman murteensa tai pikemminkin kotikielensä säilyttämiseksi ja elvyttämiseksi. Virossa murteet jakautuvat kahteen isoon ryhmään, pohjois- ja etelämurteisiin. Näiden murreryhmien välillä on ollut runsaasti eroja, ja 1800-luvulla oli jopa olemassa erikseen pohjois- ja eteläviron kirjakielet. Myöhemmin kirjaviron pohjaksi on otettu pohjoismurteet, ja eteläviron kirjakieli jäi pois käytöstä. Samalla virolaisessa yhteiskunnassa pohjoisviroon pohjautuva puhekieli valtasi toisen maailmansodan jälkeen alaa paikallisilta murteilta ja eteläviron murteista tuli vähitellen uhanalaisia. Nykyisin näistä murteista puhutaan erillisenä kielenä - tai oikeastaan useampina kielinä, joista võron kieli on tunnetuin. Eteläviron murteille on kehitetty uutta kirjakieltä, niitä opetetaan kielipesässä, niitä kieliaktivistit puhuvat kotona ja julkisuudessa, niillä julkaistaan sanomalehteä ja kirjallisuutta. Võron kieli on siten kiinnostava vertailukohta karjalan kielen elvytystyölle.
Lisää võron kielestä voit lukea esimerkiksi täältä:

• http://www.tuglas.fi/rikas_etel%C3%A4viro
• http://www.tuglas.fi/tallinnan,_tarton_ja_v%C3%B5run_kielt%C3%A4_viron_murteet
• võronkielinen Wikipedia: https://fiu-vro.wikipedia.org/wiki/P%C3%A4%C3%A4leht

Võrun kaupungissa võron kieli näkyy jo kielimaisemassa eli teksteissä on kylteissä; niistä seuraavassa muutama esimerkki.

Joskus kaupan ikkunassa voi nähdä tarran, joka kertoo,
että liikkeessä voi käyttää võron kieltä.

Konferenssipaikassamme Kannel-kulttuurikeskuksessa
osa kylteistä oli pelkästään võronkielisiä, eivät vironkielisiä.
Nämä kyltit kertovat, että kyseessä on
konserttisali tai teatteri- ja elokuvasali.

Syyskonferenssin työkieliä ovat perinteisesti itämerensuomalaiset kielet, ja tällä kertaa niistä kuultiin neljää: viroa, võroa, suomea ja livvinkarjalaa. Kielentutkijalle tapahtuma tarjoaa kiehtovaa vastarintaa englanninkielisille tapahtumille, mutta samalla erikieliset esitelmät ovat kova pähkinä purtavaksi. Viro ja võro ovat suomenkieliselle yhtä aikaa tutun kuuloisia ja vieraita. Viroa oppii suomalainen kyllä melko nopeasti ymmärtämään, mutta se vaatii jonkin verran koulutusta ja tietoa kielten välisistä eroista (sekä tietysti harjaantumista). Ja jos osaa jonkin verran viroa, võroakin oppii ymmärtämään. En ole itse koskaan opiskellut võroa enkä tunne sen ominaispiirteitä kovin tarkasti, mutta olen huomannut, että muiden itämerensuomalaisten kielten (äidinkieli suomi, viro, karjala) pohjalta myös võroa voi välillä ymmärtää – ainakin silloin, kun on kyse tutusta aihepiiristä. Oman kokemukseni pohjalta väitän, että jos ihmisillä on hyvää tahtoa, vähän viitseliäisyyttä opetella sukukielen rakenteen perusasioita sekä kärsivällisyyttä harjoitella kuuntelemista, on itämerensuomen puhujien mahdollista keskustella keskenään niin, että jokainen puhuu omaa äidinkieltään. Konferenssissa kuultiin monta võronkielistä esitelmää, joista osasta ymmärsin enemmän – ja osasta paljon vähemmän.

Võron- ja vatjankielisiä materiaaleja

Konferenssissa esittelin Kiännä!-hanketta ja kerroin erityisesti ensimmäisestä käännösseminaarista. Võron kielen puhujien näkökulmasta hankkeen kokemukset olivat kiinnostavia, sillä heidän toiminnassaan vastaavaa koulutusta ei ole ollut. Kiännä! onkin todella ainutlaatuinen yhdistelmä ammattikääntämisen koulutusmenetelmiä ja uhanalaisen kielen elvyttämistä. Toivomme, että hankkeen aikana voimme jakaa hyviä käytänteitä muidenkin kieliyhteisöjen käyttöön.

Ilja Moshnikov piti oman esitelmänsä livvinkarjalaksi. Hän käsitteli Kiännä!-hankkeen apurahatutkijana tekemäänsä tutkimusta karjalankielisistä verkkosivuista. Kokonaan karjalankielisiä verkkosivuja (joilla myös käyttöliittymä on karjalankielinen) löytyi yhteensä vain 16, ja ne muodostavat kirjavan kokonaisuuden, jossa osa sivustoista on monikielisiä. Iljan tutkimustulokset julkaistaan Virossa Lähivertailuja-sarjassa aivan lähiaikoina.

Sanna-Riikka Knuuttila tekee tutkimusta karjalan kielen elvyttämisestä Venäjällä Karjalan Tasavallassa. Hänen esitelmänsä käsitteli karjalan kielen asemaa kahden karjalaisnaisen elämän eri vaiheissa. Esitelmä toi kiinnostavasti esiin sen, että karjalan kieli voi jollakulla jäädä melkein kokonaan pois käytöstä, vaikka suhde kieleen säilyy positiivisena. Toisaalta karjalan kielen asema voi vahvistua huomattavasti, jos kielellä on käyttöä työelämässä. Tämä osoittaa, että kielen elvyttämisen kannalta olisi tärkeää, jos pystyttäisiin luomaan kieltä tukevia työpaikkoja.

Konferenssissa kuultiin paljon kiinnostavia esitelmiä, joissa käsiteltiin mm. itämerensuomalaisten kielten varhaista historiaa (http://wi.ee/tegemise/konverents/). Karjalan kielen kannalta paljon ajatuksia heräsi Anitta Viinikka-Kallisen esitelmästä, joka käsitteli tutkimuksen suhdetta vähemmistöemansipaatioon. Kiinnostavia olivat esimerkiksi kainun (kveenin) kielen puhujien reaktiot siihen, kun Eira Söderholmin Kainun kielen grammatikki (http://www.kvenskinstitutt.no/2014/12/kainun-kielen-grammatikki-kielen-ittenaisyyden-symboli/) ilmestyi vuonna 2014. Se herätti kiinnostusta mutta myös vastalauseita: kielioppi perustui tiettyyn alamurteeseen ja muiden murteiden puhujat saattoivat kokea sen vieraaksi. Kielioppi tuotti monille kielenpuhujille myös yllätyksen: kainun kieltä oli totuttu ajattelemaan suomen murteena (eräänlaisena huonona suomena), ja nyt se olikin julistettu omaksi kielekseen. (Huom! Norjassahan kainun kielellä on virallinen vähemmistökielen asema vuodesta 2005.)

Anittan esitelmän jälkeen keskusteltiin myös vähemmistökielten tutkimuksen eettisistä kysymyksistä: Voiko vähemmistöjä tutkia täysin neutraalisti? Pitääkö tutkijan olla tutkittavan kieliyhteisön äidinkielinen jäsen, vai saako tutkija tulla kielen ulkopuolelta? Voiko tutkimuksesta olla haittaa tutkittavalle yhteisölle? Tukeeko tutkimus kielen emansipaatiota? Pitääkö sen tukea, saako se tukea? Yhteisymmärrys tuntui vallitsevan ainakin siitä, että tutkimus ei ole koskaan täysin neutraalia. Vaikka tutkija tulisi yhteisön ulkopuolelta eikä hänellä olisi emansipatorisia päämääriä, tutkimus vaikuttaa silti tutkimuskohteeseen. Pelkästään se, että jokin kieli on valittu tutkimuskohteeksi, on osoitus kyseisen kielen tärkeydestä ja merkityksellisyydestä.

Konferenssissa kuultiin lisäksi myös mielenkiintoisia tietokoneiden mahdollistamaan tutkimukseen ja kielenopetukseen liittyviä esitelmiä. Andres Karjus ja Martin Ehala kertoivat tietokonesimulaatiosta, joka mallintaa sitä, millä kielellä erikieliset virolaiset puhuvat toistensa kanssa. Heli Uibon ja Sulev ivan esitelmä taas käsitteli Tromssan yliopistossa Oahpa-kielenoppimisohjelman (http://oahpa.no/index.fin.html) avulla kehitettyä võronkielistä sivustoa, jossa käyttäjä voi harjoitella kieltä. Oahpa on luotu alun perin pohjoissaamea varten, mutta myöhemmin se on laajentunut kattamaan jo suuren määrin muitakin kieliä. On ilmiselvää, että nykymaailmassa kieliteknologiset (ja myös käännösteknologiset) sovellukset voivat tukea voimakkaasti kielen elvytystä.

Livvinkarjalankieline Wikipedii: vie yksi askel karjalan kielen kehittämizes

Internetas on nygöi tiedosanakniigu karjalan kielel. Ei   ammui päivän valgien nägi livvinkarjalankieline Wikipedii. Täl hetkel sivustol on enämbi 2300 kirjutustu. Kaikkiedah piäl 100 hengen on luadinuh kohendustu sivustol. Wikipedieh ollah kirjutettu Suomen, Ven’an da Ruočin karjalazet. Ketgi kirjutettih kirjutuksii aktiivizesti, ketgi vaigu kohendettih, ketgi avvutettih tehnizis dielolois. Suuri ruado livvinkarjalan Wikipedien suamizekse on ruattu Päivännouzu-Suomen yliopiston Kiännä!-projektas. Pluanois on suaja Wikipediet varzinaskarjalakse da lyydikse, kuduat nygöi ollah vie kehittymäs haudomos.

Tarkembua tieduo suadavakse olen pagizutelluh livvinkarjalankielizeh Wikipedieh näh sen kahtu aktiivizembua kirjuttajua – Ilja Mošnikovua da Maria Kähärii. 

Mis algavui livvinkarjalankieline Wikipedii? Äijängo vuottu Wiki oli haudomos?

Ilja Mošnikov:Livvinkarjalan Wikipedii oli perustettu haudomoh pakkaskuus 2015 da se oli haudomos 1,5 vuottu.

Ken oli alguhpanii?

Ilja Mošnikov: Alguhpanijas on jygei paista, sendäh gu puaksuh kirjuttajil on keksitty nimi.

Konzu iče yhtyittö sih ruadoh?

Ilja Mošnikov: Iče ezmäzii kirjutuksii rubein sinne kirjuttamah elokuus 2015.

Maria Kähäri: Yhtyin Wikipedieh elokuul 2015. Olin jo ennepäi lugenuh Wiki-projektah näh, ga en vie iče kirjutannuh.

Äijygo kirjutustu on kaikkiedah nygöi Wikipedies?

Ilja Mošnikov: Syväindosivuu on 1561, kaikkiedah kai muut laskiettuu 2378.

Kui oletto vallinnuh kiännettävii kirjutuksii?

Ilja Mošnikov: Wikipedii on välly tiedosanakniigu, sinne voibi kirjuttua mis tahtonet. Ga yhtelläh myö aktivistat enimyölleh tunnemmo toine tostu. Tuli moine ajatus kiändiä luvettelo 1000 vältämättömiä kirjutustu Wikipedieh da keksimmö oman luvettelon 100 kirjutustu Karjalas. Vie on luajittu äijy kirjutustu ezim. muailman eri mualois, linnois, Karjalan eländykohtis da vezistölöis.

Maria Kähäri: Kui Ilja jo sanoi, jogahine kirjuttai iče valliččou, mih tiemah näh tahtou Wikipedieh kirjuttua. Et keksine mih näh kirjuttua, sit voibi ottua Vältämättömien kirjututuksien luvettelos tiemua, kuduah näh vie ei ole kirjutettu.

Mittustu probliemua oli ezim. interfeisan kiändämizes?

Ilja Mošnikov: Suurin probliemu on se, gu kiännettäviä ainehistuo on piäle 62 tuhattu sanua, sanaliittuo, virkehty da ynnällisty tekstua, ga sidä ruaduo luadiu vai kaksi hengie. Pidäs olla suurembi kiändäijoukko, hos 5 hengie. Kiändäjät hyväksytäh toizien kiännöksii. Sanasto ei ole helpo, pidi duumaija uuttu sanastuo alalleh.

Maria Kähäri: Interfeisan kiändämizen yksi probliemu on se, ku puaksuh kiännät kontekstattah, no toizih on kirjutettu vihjavustu sih, mittumah kontekstah kiännös roih. Interfeisua kiännetäh anglien kielespäi. On nengostu kiännettäviä palastu, kudualoin syväidö hyvin ei päi kiändiä karjalakse, ollou palazes ezim. vaiku yksi sanaine, "for", "by" libo midätah muudu. Probliemukohtis abuu on sit, konzu se samaine palaine on kiännetty toizile kielile: Translatewikis (se interfeisan kiändämizen allustu) voibi vallita "abukielii", kudualoin kiännökset nävytäh kiännettävän palazen vieres. Ezimerkikse minul abukielinny on suomi, vepsä da eesti.

Äijygo aktiivistu kirjuttajua nygöi on?

Ilja Mošnikov: Tilastoloih puututah net, kuduat luajitah hos yhten kohenduksen kuus, nygöi mostu on 37 hengie.

Oletgo luadinuh uuzii sanoi Wiki-kirjutuksien kiändämizen aigua?

Ilja Mošnikov: Olen.

Maria Kähäri: Wiki-kirjutuksii luadijes vältämättäh pidäy luadie uuttu sanua.

Jatkattogo Wikipedieh kirjutandua, hos se ongi jo piässyh haudomospäi?

Ilja Mošnikov: Jatkan, tämä on iguine ruado.

Maria Kähäri: Kirjutandua vältämättäh jatkan. Hos Wikipedii haudomospäi piäzi "putin Wikipediekse", se ei ole valmis, se nikonzu ei rodei valmis. Bumuagale painettavu kirju roih valmis da se piästetäh ilmah, ga internetas olijan tiedosanakniigan syväindö nikonzu ei ole valmis.

Kui vois piästiä haudomospäi muut karjalankielizet Wikipediet?

Ilja Mošnikov: Pidäy kirjuttua da kohendua kirjutuksii, kiändiä interfeisua.

Maria Kähäri: Pidäy olla aktiivistu maltajua, kuduat kirjutetah da tävvendetäh kirjutuksii. Lyydiläzes Wikipedies on ylen vähä kirjutustu da niilöis ei sydäindön puoles ole suurdu merkičysty (ezim. "Haug om kala."), no se on pohju, kuduale voibi Wikipedien nostua ku vai on kirjuttajua. Varzinaiskarjalazes Wikipedies probliemannu on se, ku sit pidäy vie äijän kabrastella da kohendella vuozien aloh luajittuloi dieloloi. Se krl-wiki allettih vuvvennu 2007. En tiijä ketbo sen pohjan luajittih, ga vikse keral ei olluh toven karjalan maltajii.

Midä mieldy oletto yhtehizes karjalankielizes Wikipedies?

Ilja Mošnikov: Ezmäine Wikipedii on olluh hätken inkubatoras, jo vuvves 2007 algajen. Nygöi duumaičen, gu toinah olis pidänyh kehittiä yhty, ga tiedämättäh otimmos sih, midä oli. Meile ei tävvy resursua kolmen Wikipedien luadimizeh. Yhtelläh en muga hyvin malta tehniellisty puoldu, sendäh en tiijä, kui se luadie.

Maria Kähäri: Minun mieles kaikkii paras olis ku yhtistettäs karjalankielizet Wikipediet yhtekse. Kui olen ellendännyh, alguperäzen krl-wikin probliemu oli, ku sih samazeh pohjah ammui kirjutettih samat kirjutukset kahteh libo enämbäh kerdah, eri murdehil. Ga sanottih, buito ei sua Wikipedieh muga kirjuttua, ei voi luadie kirjutustu, kuduan ainavo syväindö on linkit eri murrehversielöih. Täs on olluh nygözil Wikipedien ruadajil äijän ruaduo, kabrastella vahnoi "hairavoloi". (Sendäh ozutahes, ku krl-wikin kirjutuksien lugu väheni.) Nygöi myöhembi täh on löydynyh taba, kudual vikse vois yhteh Wikih luadie eri murrehversielöi, panna kirjutuksen eri murrehversiet välilehtilöin ual. Se toven pidäy tutkie. Hos ei olegi yhty karjalan kieldy, sitgi vois karjalankielizil olla yhtehine Wikipedii. Wikipedien merkičys on ezim. sit, ku karjalaine rahvas voitas eččie tieduo internetači omal kielel. Tämä tiedo on ilmai jogahizen suadavannu, da vie kaikin voijah yhtyö sen tiijon kirjuttamizeh da tävvendämizeh. Äijät käytetäh Wikipediedy, konzu ečitäh midätah tieduo, sit pidäyhäi karjalazil olla mahto eččie tieduo karjalakse.

Mittuine on Kiännä-projektan Wikipedii-ruadopajoin rouli?

Ilja Mošnikov: Se oli hyvä kogemus. Wikipedieh tuli uuttu kirjuttajua, hos ei kaikin jatkettu sidä ruaduo. Kiännä-projektan aigua tuli ajatus pidiä kirjuttajien kilbu da Karjalan Sivistysseura lähti kannattamah sidä. Kilbu parahite menöy. Minus ezim. toizien kursiloin aigua vois kirjuttua Wikih dai ezim. Petroskoin yliopistos. Puaksuh kuulet, gu kielen opastundu on buitegu irralline realizes elaijas, yhtelläh tämä on hyvä ezimerki sit, kui voibi yhtistiä kielenmalton da toizien maltoloin kehittämine da vie jättiä oma jälgi eläjes karjalan kielen hyväkse.

Suuri ruado on ruattu da suuri ruado on vie iel. Kui sanoi Maria, Wikipedii nikonzu ei rodei valmis, sih pidäy kirjuttua alalleh. Wiki-ruado pidäs jatkuo. Da se rubieugi jatkumah, ruvennemmo myö sidä jatkamah. Yhtes. Nygöi, konzu livvinkarjalan Wikipedii on piässyh haudomospäi, ga varzinaskarjalan da lyydin Wikipediet vie ollah sie kehittymäs, on kuulunuh paginua yhtehizes karjalankielizes Wikipedies. Toinah tulii askel olis Wikipedielöin yhtistämine?

Livvinkarjalankielizen Wikipedien piäsivu löydyy täs linkis: https://olo.wikipedia.org/wiki/Pi%C3%A4sivu.